Millaista medianäkyvyyttä esikoiskirja saikaan julkkarijuhlien jälkeen!

Millaista medianäkyvyyttä esikoiskirja saikaan julkkarijuhlien jälkeen!

Oletko joskus miettinyt, miltä tuntuu julkaista oma kirja ja saada sille ihkaoikeita lukijoita ja medianäkyvyyttä ihan ekaa kertaa?

Tässä blogipostauksessani kerron niistä asioista, joista moni on minulta kysynyt:

  • Miltä kirjan kustannus- ja myyntiprosessi näyttikään minunlaiseni taviksen silmin?
  • Miten löysin kirjankustannusalalla pitkään toimineen, luotettavan ja laatuun panostavan kustannusyhtiön?
  • Kuinka nopeasti allekirjoitimme kustantajan kanssa kirjan kustannussopimuksen ja mitä sen jälkeen piti tehdä ennen kuin kirja saatiin kauppoihin ja kirjastoihin?
  • Miten hassulta tuntuu olla kirjan julkistusjuhlien keskipisteenä ’Oikeana Kirjailijana’, ja signeerata pitkään hiljaisuudessa hoivaamansa beibinsä läheistensä käsiin tunnusteltavaksi, katseltavaksi ja luettavaksi?
  • Millaista on nähdä kirjansa kirjakauppojen hyllyillä tai kirjastojen kirjavarauslistoilla bestseller-suosituksena?
  • Miltä tuntuu saada aitoa lukijapalautetta sieluntuotoksestaan itselle entuudestaan tuntemattomilta ihmisiltä, kun ainoa kytkös välillämme ovat ne sanat, jotka hänelle yritin avata ajatuksistani parhaani mukaan?
  • Mikä on se fiilis, kun ventovieraat iltapäivälehtien lukijat kommentoivat jopa ulkonäköäsi pärstäsi keikkuessa yhtäkkiä etusivun provosoivan klikkiotsikon vieressä?
  • Mitä opin nettitrolleilta?
  • Mikä on kaikkein parasta siinä, kun oma esikoiskirja lopulta julkaistaan ja ne oikeat lukijat löytävät sen?

Kun haluat tietää, miten tämmöisen taviksen esikoiskirjan myynti starttasi ja miten tuntemattoman kansalaisen (”Kirjailijan!”) teos voi saada jopa hurjaa näkyvyyttä mediassa, lue tämä postaukseni beibini ekoista viikoista.

Jos sinä olet ajatellut kirjoittaa kirjan jostain omaa sydäntäsi lähellä olevasta aiheesta, niin kommentoi tai kysy asiasta tämän postauksen kommenttikentässä.

Ja kuten aina: täällä olen sinua varten, kun haluat kysyä minulta jotain Rakkauden (r)evoluution teemaankin liittyen! Ota yhteyttä täältä.

Lukijakommenteista voit lukea jatkuvasti päivitettävän koosteen täältä:

Tilaa Rakkauden (r)evoluutio -kirja täältä.

Beibini ekat kaksi viikkoa

Kirjan jukaisun jälkeisten ensimmäisten kahden viikon aikana:

  • juhlin kirjan julkkareita ja harjoittelin signeerausta
  • seurasin kirjani päätymistä kirjakauppoihin sekä kivijalkamyymälöissä että nettikirjakaupoissa
  • mietin, miten pienen paikkakunnan kirjasto keksi tilata kirjani ja miten heidän paikalliset lukijansa löytävät kirjani
  • hämmästelin esikoiskirjan medianäkyvyyttä ja klikkiotsikoiden totuudenmukaisuutta
  • pohdin ystävieni kanssa, mitä iltapäivälehtien lukijakommentit kertovat minusta ja kirjastani jotain sellaista, mitä itse en ollut aiemmin huomannut

Tässä postauksessa käyn läpi, mitä kaikkea tapahtuikaan Rakkauden (r)evoluutio -esikoiskirjani julkkaripäivän jälkeen parin ekan viikon aikana.

Miten kirjan julkkareita juhlittiin?

Rakkauden (r)evoluutio julkaistiin teeman mukaisesti ystävänpäivänä, penkkaripäivänä torstaina 14.2.2019, täsmälleen 24 vuotta sen penkkaripäivän jälkeen, jolloin tapasin tulevan aviomieheni, nykyisen ex-mieheni.

Julkkaripäivänä kustannusyhtiö Art House Oy järjesti ihanat julkkarijuhlat kauniissa Bulevardin juhlatilassaan, kustantamon perustaneen Paavo Haavikon entisessä kodissa.

Kustantamon väki oli laittanut kirjaani kauniisti esille eri puolille juhlatilaa ja ruokailutilassa oli kuohuvaa ja cocktail-paloja. Sydänteema toistui kirjan kannen mukaisesti.

Juhliin oli kutsuttu median lisäksi lähipiirini ja myös osa kirjaan haastattelemistani henkilöistä pääsi paikalle. Anonyymeinä pysyen edelleen 🙂

Oli mahtavaa vastaanottaa läheiseni yksi kerrallaan, halata heitä, kuulla heidän onnittelunsa ja nähdä heidän iloiset ilmeensä. Vastaanottohuoneen pöydästä oli tehty paikka kirjan signeeraukselle, ja tuntuikin hassulta, kun esimerkiksi oma isäni kysyi minulta, saako hän ”Kirjailijan” signeerauksen 😀

En ollut todellakaan vielä sisäistänyt, saati tottunut siihen, että

  1. Minä olen kirjoittanut kokonaisen kirjan!?!
  2. Kirjani on todellakin julkaistu ihan kovakantisena perinteisenä kirjana sähköisen e-kirjan lisäksi.
  3. Esikoiskirjani julkkarijuhlia vietetään Paavo Haavikon kotona
  4. Niin moni rakkaani pääsi juhliini
  5. Läheiseni kutsuvat minua ”Kirjailijaksi”
  6. He pyytävät minulta signeerauksen!

En voinut etukäteen kuvitella, miltä tuntuu juhlia oman esikoiskirjan julkkareita. Enkä live-hetkessäkään sitä osannut hahmottaa ja ymmärtää. Hassua, epätodellista juhlahumua ja -sumua!

Juhlatunnelma alkoi todella nousta!

Kun kaikki vieraat olivat saapuneet pidin juhlapuheeni. Vaikka lähimmäiseni tiesivätkin kirjankirjoitusprosessistani – olihan se kestänyt kaksi vuotta – he eivät olleet kuulleet ihan kaikkea aikaisemmin. Lisäksi paikalla oli ulkopuolisiakin henkilöitä ja myös kustantajana Art House Oy:n väkeä, joista jokainen ei ollut mukana vielä alkumetreillä.

Juhlapuheessani kerroin siitä, miksi ylipäänsä kirjoitin koko kirjani ja mistä se sai alkusysäyksensä. Kerroin, millaista oli kirjoittaa sitä ja miten Word-kirjoitukseni päätyivät lopulta kustantajan pöydälle. Kiitin jokaista läsnäolevaa henkilöä heidän tärkeästä merkityksestään kirjani synnyssä, ja luonnollisesti ensimmäiset kiitokset kuuluivat exälleni – kuten kirjan esipuheessakin lausutaan:

”Iso kiitos myös entiselle aviomiehelleni Petrille, joka tsemppasi ja sparrasi minua jopa tätä omaa outoa beibiäni synnyttäessäni. Tästä on hyvä jatkaa. ELÄMÄÄ!”

Myös kustantajan edustajat kertoivat Rakkauden (r)evoluution syntytarinan omasta näkökulmastaan. Toimituspäällikkö kertoi siitä toukokuisesta maanantaista, kun he olivat saaneet minulta käsikirjoitukseni sähköpostitse ja miten hän oli innostunut siitä samantien kollegansa, kustannuspäällikön kanssa. He ottivat minuun yhteyttä heti seuraavana päivänä ja viikon päästä esikoiskirjani kustannussopimus oli allekirjoitettu. Toimituspäällikkö kertoi myös kirjani nimen valinnasta, kirjan kannen suunnittelusta ja muista graafisista työvaiheista sekä tekstisisällön editoinnista.

Tuo ihana ja niin taitava toimituspäällikkö kuvasi kirjan toimitus- ja kustannusprosessin kokonaan aina siihen asti, kun kirjani lähti painotalolle ja saapui pian takaisin hypisteltäväksemme.

Toimituspäällikön puheenvuoroa seurasi kustannusyhtiön markkinointipäällikön kertomus kirjani ennakkomarkkinoinnista jo edellisenä syksynä ilmestyneessä kirjakatalogissa. Kuten minullekin prosessin edetessä, niin myös julkkarijuhliin osallistuneille oli yllätys se, että kirjat tosiaan myydään pitkälti ennakkoon ennen kuin kirja on edes valmis. Rakkauden (r)evoluutionkin kansi ja takakannen esittelyteksti oli julkaistu kevään kirjakatalogissa jo puoli vuotta ennen kirjan julkistuspäivää, ja kolmisen kuukautta ennen kuin itse kustantaja oli ehtinyt edes editoida sitä! Sinänsä jännää, mutta tarkemmin ajateltuna erittäin ymmärrettävää: kustantaja haluaa myynnin starttaavan heti julkkaripäivänä. Ja lopultahan kirja löytyi kirjakaupoista jo ennen tuota julkkarijuhlaamme, kuten tästä jutusta tuonnempana voit lukea 🙂

Moni vieras kiitti juhlapuheista, joista hekin oppivat paljon uutta ja mielenkiintoista. Itsellenikin oli hauskaa kuulla kustantajan sanoin siitä, mikä heidän ensifiilis oli kirjastani ja huomata, miten paljon työtä he tekevätkään yhden kirjan eteen. Ei ole siis ihme, että harva kirja päätyy perinteisen kirjankustantamon julkaisemaksi. Ja siksi olinkin yhä ihmeissäni, että niinpä vaan tämän tavallisen Katin beibi pääsi heidän hiomaksi ja kirjavalikoimaan!

Veti puheliaankin naisen sanattomaksi.

Juhlapuheiden jälkeen jatkoin kirjan signeerauksia ja vieraiden kanssa seurustelua. Pienemmällä porukalla jäimme vielä kustantajan edustajien kanssa juttelemaan kirjani julkaisuprosessista ja sen markkinointisuunnitelmasta sekä kirjankustannusalasta yleisestikin.

Juhlapaikalta jatkettiin vielä Espan puistomaisemiin ravintola Kappeliin kristallikruunujen alle, ja siitä Kalleen. Juhlat juhlittiin pidemmän kaavan kautta.

Ja yhtäkkiä tuo hassu beibini pääsi maailmalle elämään omaa elämäänsä!

Miksi esikoiskirja löytyy kirjakaupoista ja kirjastoista jo ennen julkkarijuhlia?

Ehkä olet joskus miettinyt, miten esikoiskirja voi saada näkyvyyttä niin, että se päätyy kirjakauppoihin ja kirjastoihin. Samoin olin minä miettinyt ennen kuin prosessi omalla kohdallani käynnistyi julkkarihumun siivittämänä.

Heti alkuun esikoiskirjani myynti käynnistyi kirjakaupoissa ja netissä, ja se oli lainattavissa myös lähestulkoon kaikissa kirjastoissa ympäri Suomea.

Oli itseasiassa hassua, että jyväskyläläinen ystäväni bongasi kirjani jo paikallisesta Suomalaisesta Kirjakaupasta päivää ennen kuin edes hän itse sai kirjan minulta julkkarijuhlissa!

Olin luullut, että kirjan julkkarit ovat The Hetki, jossa ensimmäiset lähimmäiseni saivat kirjan ihan ekana – ja vasta sitten alkaisi varsinainen kirjakauppamyynti ja kirjastolainaukset. Kirjakaupat tekivät esitilauksensa jo edellisenä syksynä ja heidän masiinoihinsa oli merkitty vain julkkariviikko, joten ilmeisesti hyllyttäjät tyhjensivät kirjalaatikoita hyllyihinsä siinä tahdissa kuin niitä heille saapui. Ja eihän heitä meidän julkkaribileet niin kiinnostaneet, vaan se, että kirja löytää lukijansa. Ja niinhän sen kuuluukin mennä!

Oli mielenkiintoista seurata tämänkin kirjan kustannus- ja myyntiprosessin etenemistä näin taviksen silmin!

Kirjastot olivat tehneet esitilauksensa jo edellisenä syksynä, mutta se saapui kirjastojen keskusvarastolta pienimpien kuntien kirjahyllyihin tipotellen ensimmäisen viikon aikana, kuljetusaikatauluista riippuen. Joissain kirjastoissa kirja oli luokiteltu jopa bestseller-kategoriaan heti ilmestymisviikollaan. Se lämmitti mieltä.

Minussa eli toivo, että joku minulle täysin tuntematon ihminen jossain aivan toisella puolen Suomea tarttuu kirjaani, lukee sen ajatuksella ja saa siitä pohdinnoilleen apua ja vertaistukea.

Mikä on parasta siinä, kun oma esikoiskirja julkaistaan?

Parasta kirjan julkaisussa on tietysti se, kun se saa koskettaa lukijaansa.

Kirjoitin kirjaa pitkään ja hartaudella, koska aihe oli sydäntäni lähellä. Haastattelemieni miesten ja naisten tarinat koskettivat minua, ja omalla kirjallani halusin koskettaa puolestaan sitä lukijaa, joka tuskaili aivan samojen ajatustensa kanssa kuin nuo vertaistarinansa jakaneet ihmiset. Ja minä itse niinä monina vuosina, kun itse vuoroin pohdin eroa ja vuoroin päätin panostaa parisuhteeni parantamiseen vielä kerran. Siihen viimeiseen yritykseen asti.

Kunnes oivalsin, miksi oli parempi päästää irti.

Ja nyt oli tullut aika päästää lopullisesti irti niistä kaikista pohdinnoistani antamalla nuo sisäänsä koonneen esikoiskirjani lähteä maailmalle. Löytää lukijansa ja koskettaa.

Syvältä.

Kuten parisuhteessa, niin myös kirjan julkaisussa pätee yksi tärkeä sääntö: jotta voi koskettaa syvältä, on otettava riski. Riski siitä, että viestisi vastaanottaja ei ole samaa mieltä kanssasi. Sanomasi tai sinä voitte päätyä hylätyiksi, kritisoiduiksikin. Silloinkin kun itse tarkoitit vain hyvää. Kaikki eivät näe hyvää tarkoitustasi tai ainakaan sen toteutustasi samalla tavalla kuin sinä itse. Olipa kyseessä parisuhteesi ja puolisosi näkökanta sen suunnasta. Tai kirjasi ja lukijasi näkökulma kertomaasi kohtaan. Lukija voi hylätä kirjasi ja jättää sen lukematta.

Lukija voi jopa suuttua sanomastasi.

Eikä pekästään kirjallesi, vaan sinulle. ”Kirjailijalle”.

Olin kuitenkin päättänyt ottaa tuon riskin ja kirjani oli jo julkaistu. Maine oli siis tavallaan jo menetetty – jos mitään menetettävää mainetta edes oli tämmöisellä taviksella. Monta kertaa mietin, että luojan kiitos, oma taloudellinen tuloni ei ole riippuvainen siitä, miten lukijat suhtautuvat kirjaani. Olin kirjoittanut kirjani sen sanoman vuoksi. En siksi, että sitä myytäisiin yhtään ainutta kappaletta.

Mutta halusin kirjani päätyvän sellaisen ihmisen käsiin, jota sanomani koskettaisi. Myöhemmin sain lukijapalautteista kuulla, että olin onnistunut koskettamaan. Lue kootut lukijapalautteet täältä:

Lukijapalautteet koskettavat joka kerta. Se on parasta tässä riskinotossa.

Toivon ihmisten löytävän beibini, sillä sen lukemalla ei kuule vain yksittäisen eronneen, minun ajatuksiani parisuhteista ja eroista, vaan kahden vuoden aikana haastattelemieni lukuisten upeiden miesten ja ihanien naisten koskettavia tositarinoita heidän onnellisista ja onnettomista parisuhteistaan sekä hyvistä ja huonoista eroistaan.

Heidän tarinansa kuultuani halusin kertoa ne kaikille. Siksi koin merkitykselliseksi kirjoittaa tuon kaiken kuullun, nähdyn ja koetun oikeaksi kirjaksi.

Kirjaksi, josta toivottavasti on paljon iloa ja apua lukuisissa parisuhteissa – joko niiden aikana tai niiden muutettua muotoaan ystävyydeksi!

Jos kirjan kirjoitusprosessin päättäminen oli suuri helpotus, niin vastaavasti suurta iloa tuotti se, kun näin kirjani pääsevän lukijoideni käsiin kirjakauppojen ja kirjastojen kautta. Olin yllättänyt, kuinka monissa paikoissa kirjani oli yhtäkkiä saatavilla.

Odotin ensimmäisiä lukijakommentteja intopiukeana sekä jännittyneenä että toiveikkaana. Toivoin voivani auttaa edes yhtä parisuhteensa suuntaa pitkään pähkäillyttä ihmistä kirjani lukuisten vertaistarinoiden, pohdintaan kannustavien kysymysten ja niiden kymmenien mentaaliharjoitusten avulla, joita rakkaudella ja tarkkaan harkiten siihen olin koonnut kahden vuoden ajan.

Samalla pelkäsin, jos sanomani teilataan sellaisten ventovieraiden toimesta, jotka eivät joko jaksa lukea kirjaani sen syvimpiä kohtia myöten tai jotka ylipäänsä suhtautuvat eroon edelleen niin suurena epäonnistumisena ja tabuna, että eivät vaan millään voi sietää eropositiivista parisuhdeajattelua tai ylipäänsä sitä faktaa, että ihmiset eroavat ja joku kirjailija vieläpä kirjoittaa moisesta toiminnasta hyväksyvään, jopa kannustavaan sävyyn.

Nooh, pelkäsin ihan oikeaa asiaa sinänsä.

Tiesinhän jo kirjaani kirjoittaessani, että avioero on yhä tabu. Monille niin suuri epäonnistuminen, että eivät sitä salli tietysti ainakaan itselleen, mutta eivät muillekaan. Eihän se siis tavallaan mikään yllätys ollut, millaisia kommentteja medianäkyvyyden myötä sain.

Silti yllätyin.

Millaista näkyvyyttä esikoiskirja saa mediassa?

Kieltämättä se hämmästytti melkoisesti. Kauhistuttikin jonkin verran.

Aluksi oli vaikeaa edes tunnistaa itsensä lehtiartikkeleista, joissa mainittiin ”kirjailija Kati Niemi”. Minähän koin olevani kaikkea muuta kuin kirjailija! Vastahan esikoiskirjani oli julkaistu ja juhlista toivuttu. Ja juhlatkin juhlittiin ihan vaan lähimpien kesken, joiden silmissä en varmasti ollut ”Kirjailija”.

Mutta kirjan julkaisuprosessin jälkeen oli kyllä mielenkiintoista ja opettavaistakin seurata, miten se sitten saavuttaa lukijansa.

Ja iltapäivälehtien ja aikakausilehtiartikkeleiden kauttahan lukijat ylipäänsä voivat löytää tämän parisuhdekirjani – tai erokirjani, kuten useimmat lehtitoimittajat näkivät sen.

Tässä postauksessa avaan niitä tuntoja, joita ensimmäiset lehtiartikkelit minussa herättivät.

Jos haluat lukea tarkemmin Rakkauden (r)evoluution medianäkyvyydestä, lue jatkuvasti päivittyvä kooste täältä.

Viikko julkaisupäivän jälkeen torstaina 21.2.2019 Me Naiset -lehti julkaisi kuusisivuisen artikkelinsa ’Ero ei ole vain kahden kauppa’, jossa oli kirjaani liittyen exäni lapsuudenkaverin ja hänen vaimonsa sekä äitini ja minun haastattelut. He kukin kertoivat, miltä eromme tuntui heidän mielestään.

Artikkelia oli koskettavaa itsekin lukea. Onneksi eromyllerryksenkin keskellä läheiset aina tukevat ja ihmissuhde exäänkin säilyy erotessakin, sillä rakkaushan ei koskaan katoa, vaikka se ajan saatossa muuttaisikin muotoaan ystävyydeksi. Tässä Art Housen Instagram-postauksessa näkyy tuo uunituore Me Naiset ja viikon vanha beibini:

Seuraavan viikon maanantaina 25.2.2019 Iltalehti julkaisi esikoisestani melkoisesti yksinkertaistetun jutun raflaavalla klikkiotsikolla:

Kati erosi ja kannustaa muitakin eron mahdollisuuteen – ”On ok sallia ero itselleen”

Iltalehden Rakkaus & Seksi -osion artikkeli nousi luetuimpien juttujen joukkoon heti Iltalehden etusivun yläbanneriin. Otsikkojen laatiminen on taitolaji ja toimittaja tiesi selvästi, mitä teki saadakseen lukijat klikkaamaan ja kommentoimaan artikkelia. Ymmärrettävästi otsikkoa oli napakoitettu ja tarinaa tiivistetty, ja ensimmäinen julkaisu antoi melko yksipuolisen näkökulman kirjani sanomaan. Toimittajan kanssa olikin sovittu, että jakavat haastatteluni kolmeksi artikkeliksi. En vaan ollut ymmärtänyt, millä tavalla tarinani leikataan paloiksi. Yhden artikkelin lukemalla ei hahmottanut kokonaisuutta varsinkaan, kun artikkeleita julkaistiin yksi kerrallaan viikon ajan. Lopulta vielä kertaalleen koostettuna viikonlopun paperilehden aukeamalla.

Onneksi ihan mainiossa seurassa eli ihanan Lauri Tähkän vieressä! 😉

Klikkiotsikoitu ensin julkaistu nettijuttu oli mielestäni ihan hyvin kirjoitettu, vaikkakin antaa luonnollisesti melko yksipuolisen kuvan sekä parisuhde- että eropositiivisesta, 374-sivuisesta kirjasta, jossa on runsaasti haastattelemieni miesten ja naisten tositarinoita ja reilut 50 hyödyllistä mentaaliharjoitusta lukijan henkilökohtaisen päätöksenteon tueksi joko parempaa parisuhdetta tai erinomaista eroa kohti.

Sekä Iltalehden nettisivuilla että Facebook-sivulla julkaistu artikkeli keräsi kymmenittäin kommentteja jopa ulkonäöstäni – eikä niinkään positiiviseen sävyyn. Ammattivalokuvaaja, joka oli exäni siskon kaveri ja aikoinaan ottanut minusta ja exästäni onnistuneita kuvia, oli ottanut minusta pari painokelpoista kuvaa ja mielestäni ne olivat ihan jees. Ei minusta parempiakaan olisi saanut 😀 Mutta iltislukijoiden kommenttien mukaan liian avoimina mollottavat silmäni pelottivat. Tai ehkä se klikkiotsikko pelotti, jolloin silmieni ’tuijotus’ oli kommentoijalle se viimeinen pisara. Pelottava nainen, jota miesten kuulemma kannattaisi karttaa, jos vastaan tulisin…

Kuten jotkut toiset kommenttiketjuun kirjoittaneet totesivatkin, vaikutti siltä, että kaikki kommentoijat eivät olleet lukeneet edes koko artikkelia saatikka tuoretta kirjaani, vaan vetivät johtopäätöksensä suoraan lööpistä. Otsikko saattoi antaa vaikutelman siitä, että kannustaisin ihmisiä eroamaan ja ihan vaan siitä ilosta, että olen itsekin sattunut eroamaan. Aivan hulvaton ajatus! Niille kommenteille en voinut kuin nauraa, kun taas joistakin piikikkäimmistä kommenteista tulin lähinnä surulliseksi – niiden kirjoittajien itsensä puolesta.

Oli jännää myös seurata, miten jotkut tuntemattomat ihmiset kokivat tarpeellisiksi puolustaa minua ja kehua niitä jopa niitä auki mollottavia silmiänikin.

En kuulemma näyttänyt pelottavalta kaikkien mielestä.

Lue Iltalehden artikkeli täältä.

Kun ystäväsi kimpaantuvat puolestasi, tiedät kirjasi medianäkyvyyden onnistuneen. Tavallaan.

Kun ystäväsi kimpaantuvat puolestasi, tiedät saaneesi ainakin jonkinlaista medianäkyvyyttä tällaisena taviksenakin.

Klikkiotsikoiden tarkoitushan on herättää tunteita lukijoissaan, ja selvästikin toimittajat osaavat asiansa, kun tunteita herää myös omissa ystävissäsi. Niiden mainioiden lööppikommentoijien lisäksi!

Eräs onnellisessa pitkässä parisuhteessaan elävä ystäväni ehti jo melkein kimpaantua puolestani, sillä kirjani jo lukeneena hän tietää, että oikeastihan kirjassani on kyse ylipäänsä kunnon päätöksenteon puolesta. Joko selkeästä päätöksestä parantaa parisuhdetta konkreettisesti, tai alkaa toimia onnistuneen eron eteen. Molempi parempi.

Rakkauden (r)evoluutio on eropositiivinen parisuhdekirja, joka katsoo molempia toimintavaihtoehtoja rakkaudesta – ei pelosta käsin.

Huonossa suhteessa on turha roikkua eikä parisuhde parane itsestään laittamatta itse tikkua ristiin, vaan parisuhteen parantaminen tarvitsee tuekseen vankan päätöksen. Eikä vain kertaalleen siellä alttarilla vaan ihan arjessakin, yhä uudelleen.

Kirjassa kannustetaan parisuhteiden parantamiseen monin käytännön esimerkein, ja yhtälailla kirjassa kannustetaan hoitamaan ero molempien osapuolten kannalta hyvin – jos eroon ylipäänsä päädytään.

Millainen parisuhdekirja kannustaa avioeroon?

Parisuhteiden parantamiseksi tarpeellista eropositiivista ajattelumallia avaan kirjassa monin tavoin, muun muassa näin:

”Moni pelkää erota. Mutta jos liikaa pelkää tulevansa hylätyksi, miten voisi rohjeta antautua täysillä rakkaudellekaan? Kun oppii suhtautumaan eron mahdollisuuteen hyväksyvästi, saa vastalahjaksi mahdollisuuden rakastaa suuremmalla sydämellä.”

”Moni voisi saada hyvänkin parisuhteensa vahvemmalle pohjalle sallimalla ajatuksen mahdollisesta erosta. Riidat ja ajoittain tylsä arki eivät olisikaan enää uhka perusturvallisuudentunteelle, jolloin suhde saisi mahdollisuuden syventyä. Jos haluaa tulla kohdatuksi ja hyväksytyksi, on avattava itsensä alttiiksi myös mahdolliselle hylkäämiselle. Jotta toimisi parisuhteessaan rakkaudesta eikä pelosta käsin, on hyväksyttävä riskitkin osana tavallisen hyvää elämää. Eroon kannattaa siis suhtautua positiivisen sallivasti – erityisesti silloin, kun haluaa onnellisen parisuhteen.”

Kati Niemi: Rakkauden (r)evoluutio – Parempi parisuhde vai erinomainen ero? (Art House 2019)

Jos eropositiivinen parisuhdemalli ei ihan heti tältä istumalta auennut, lue lisää blogista tai suoraan originaalista beibistäni Rakkauden (r)evoluutio – Parempi parisuhde via erinomainen ero? Art Housen kustantamaa kirjaa myydään ja lainataan kirjastoissa kaikkialla Suomessa.

Jos haluat sinulle tai läheisellesi henkilökohtaisesti signeeraamani kappaleesi, laita viestiä, niin postitan sen sinulle. Yhteystietoni löydät ylävalikon Ota Yhteyttä -linkistä.

Kysy ratkaisukeskeistä, parisuhde- ja eropositiivista beibiäni lähimmästä kirjakaupastasi tai tilaa näppärästi nettikirjakaupoista, esimerkiksi suoraan kustantajalta täältä.

Kannattaa vinkata monenlaisia tositarinoita sisältävästä kirjasta myös sille vertaistukea kaipaavalle kaverillesi, jota sinä tuet hänen elämänpolullaan joka mutkassa ja notkelmassa!

Mitä opin nettitrolleilta itsestäni?

Iltalehdessä julkaistun artikkelin saamat kommentit saivat minut pohtimaan, että miten ihmiset voivat Suomessa. Voin vain hämmästellä, mitä kaikkea jotkut ventovieraat ihmiset uskovat minustakin tietävän yhden ainokaisen lööpin ja poseerausvalokuvan perusteella – varsinkaan kun he eivät ole lukeneet edes kirjaani. Ja kun se kirjanikin kertoo ajatusmaailmastani vain yhden teeman osalta.

Toisaalta mietin, miksi nettitrollit saivat minut ainakin pysähtymään. Opin heiltä jotain myös itsestäni.

Minusta on ollut mielenkiintoista seurata, miten tähän parisuhde-, salasuhde- ja avioeroteemaan liittyvät ajatukseni ja muiden ihmisten tositarinat otetaan vastaan. Siksihän kirjanikin julkaisin ja siksi myös Iltalehden lukijakommentit kiinnostavat minua – kaikenkirjavinakin.

Me kaikki ihmiset olemme yksittäisiä roolejamme enemmän ja meissä kaikissa ihmisissä on paljon hyvää.

Nettitrolleissakin.

Ehkä heillä on ollut huono päivä tai useampikin, ja välillä heidän pitää päästää höyryt ulos edes netissä tuntemattomille, jos livenä ei ole ketään, kenelle avata sydäntään niistä oikeista huolistaan.

Jos me kukin malttaisimme pysähtyä edes hetkeksi toistemme ajatusten äärelle, voisimme saada mahdollisuuden oivaltaa itsestämmekin jotain enemmän ja saisimme omia näkökulmiamme laajempien mahdollisuuksien maailman elettäväksemme. Näin itsekin hain omaan ajatusmaailmaani lisää avaruutta ja joustoa syvähaastattelemalla lukuisia ihmisiä tästä itseäni kiinnostavasta teemasta: rakkaudesta sen monissa muodoissaan. Myös parisuhteessa kannattaa pysähtyä puolisonsa lähellä ja arjen kiireidenkin keskellä malttaa kuunnella, mitä hänellä kenties olisi kerrottavaa sillä hetkellä.

Jos toisen ihmisen ehkäpä uudenlaisilta ajatuksilta sulkee korvansa joko hänen ulkonäkönsä, yksittäisen suusta päässeen sammakon tai vaikkapa toimittajan muotoileman lööpin perusteella, oma mustavalkoinen maailmankuva muuttaa hiljalleen oman arjen harmaaksi ja värittömän onnettomaksi.

Jos Sinun arkesi on onnettomien sattumusten summa ja koet sen vuoksi tarvetta kritisoida onnellisia pariskuntia tai iloisia sinkkuja joko livenä tai nettipalstojen uumenissa, niin mitä kaikkea juurikin Sinä itse voisit tehdä juuri nyt omien mahdollisuuksiesi hahmottamiseksi?

Jos et vielä tiedä, voit saada vinkkejä kuuntelemalla muiden ideoita, jotka saattavat kuulostaa ensikuulemalta jopa ihan pähkähulluilta – ovathan ne jotain uutta siinä menneiden vuosikymmenten aikana muodostamassasi mindsetissäsi, jolla itse olet luonut onnellisuuttasi tähän päivään asti. Onneksi jokainen meistä saa valita omien arvojensa mukaisen, positiiviseen suuntaan vievän mindsettinsä itse, ja ajatustensa johtamiseen on lukuisia hyviä mentaaliharjoituksia tarjolla. Niitä kannattaa kokeilla varsinkin, jos ne tuntuvat oudoilta eli uudenlaisilta.

Jos et muuta mitään, mikään ei muutu, vai mitä?

Kun annat itsellesi luvan olla aidosti onnellinen omalla tavallasi jokapäiväisessä arjessasi joko puolisosi rinnalla tai omassa hyvässä seurassasi, tuo kaikki onnellisuutesi näkyy myös ulospäin hyvinä tekoina lähimmäisillesi – täällä netissäkin.

Rauhaa ja rakkautta kaikille siis! Miten sinä laittaisit hyvän kiertämään omalla tavallasi?

Oletko sinä ajatellut kirjoittaa kirjan jostain aiheesta, joka on sinun sydäntäsi lähellä?

Ensimmäisen kirjani kirjoitus-, julkaisu- ja markkinointiprosessi ei jättänyt minua kylmäksi, kuten selvästikään ei myöskään lukijaani. Nettiartikkeleissa tai sen ihan oikean kirjani ääressä.

Itselläni on tietysti aina kirjoituspuuhat mielessä ja uutta teosta työn alla. Kirjoitan kuitenkin hartaudella, hitaasti. Pohdiskellen.

Kaikista kokemuksista rikkaampana haluan julkaista vielä uudenkin kirjan, useammankin. Tiedän kuitenkin, että julkaisijan löytäminen ei kuitenkaan välttämättä käy yhtä helposti kuin ensimmäisellä kerralla.

Sillä välin mielelläni autan sinua oman projektisi kanssa. Ehkä se on juurikin parisuhteesi suunnan miettimisessä, tai oman kirjasi kirjoittamisessa ja julkaisemisessa.

Kuten aina, olen siis täällä, kun haluat kysyä minulta jotain joko Rakkauden (r)evoluution teemaan tai ehkäpä oman kirjasi kirjoittamis- ja julkaisuprosessiin liittyen!

Ota yhteyttä!

Kiitos, kun kuljet Rakkauden (r)evoluution rinnalla!

Kiitos, kun laitat hyvän kiertämään myös omassa lähipiirissäsi!

Näitä postauksiani saa tykätä, kommentoida ja jakaa vapaasti – kunhan lähdelinkki säilyy matkassa mukana 🙂

R(R):n blogipostaukset saat helposti suoraan sähköpostiisi tästä. Ja todellakaan: ei spämmiä!

Facebook: klikkaa tästä suoraan R(R):n sivulle

Instragram: klikkaa tästä suoraan R(R):n instaan