Itsensä kehittäminen - vinkit: Miten parantaa hyvinvointiaan itsensä kehittämisen avulla? - Mielen hyvinvointi.

Miten parantaa hyvinvointiaan itsensä kehittämisen avulla?

Laita hyvä kiertoon!

Helsingin Sanomien tiedeartikkelin (linkki alla) mukaan enemmistö aikuisista yltää korkeintaan puoliväliin ihmisen potentiaalisesta kehityskaaresta. Kysymys kuuluukin: miten parantaa hyvinvointiaan itsensä kehittämisen avulla varsinkin, jos uskoo olevansa jo valmis ja näkee ongelmiensa aiheuttajina aina “ne muut”? 

Hesarin artikkelissa viitatun tutkimuksen mukaan viisiportaisen kehityspolun kolmannelle tasolle jäävät 60 prosenttia aikuisista rakentavat minäkuvaansa sosiaalisen paineen kautta, eivätkä osaa vetää rajoja itsensä ja muiden ihmisten mielipiteiden välillä suhteessa omiin velvoitteisiinsa ja aitoihin mielenkiinnon kohteisiinsa. He eivät kykene kohtaamaan työn ja perhe-elämän vaatimuksia, koska ympäristön ja lähipiirin ristiriitaiset tavoitteet vetävät heitä vuorovedoin eri suuntiin. 

Kun oma suunta on hukassa, elämä voi tuntua hyvin stressaavalta. Harva kuitenkaan taitaa tutkimuksen perusteella sitten yltää myöskään sille ymmärryksen tasolle, että havahtuisi haasteisiinsa ja etsisi kestäviä ratkaisuja stressinsä aiheuttajiin (eikä pelkästään sen oireisiin). 

Muiden syyllistäminen omista ongelmista käy nopeammin kuin itsensä kehittäminen, mutta mitä kautta voisi edes yrittää kurkistaa “tosiasioiden” toiselle puolen? Ja miten suhtautua, jos näkökulman vaihdos heittääkin visiiriin sisäistä sontaa enemmän kuin kykenee sietämään? 

Onneksi sietokykyä voi venyttää juurikin itsensä kehittämisen avulla ja mehevimpien uskomusvyyhtiensä purkamisesta voi alkaa jopa nauttia! 🙂

Miten parantaa hyvinvointiaan itsensä kehittämisen avulla, jos kokee itsensä jo valmiiksi?

Keski-ikäiset hymähtelevät kaikkitietäville täysi-ikäisille lapsilleen, jotka uskovat olevansa aikuisia heti 18-vuotta täytettyään. Mutta samaan harhaan lankeaa moni keski-ikäinenkin uskoessaan olevansa valmis. Nämä ihmiset eivät tunne tarvetta kehittyä, ja siten usein pitävät itsensä kehittämistä jonninjoutavana hömppänä ja ajanhaaskuuna.

Miksi niitä omia ajatuksiaan tai tunteitaan pitäisi muka tutkiskella? 

Esimerkiksi siksi, että kehityspsykologien tutkimusten mukaan moni meistä aikuisista ei saavuta edes sellaisia kehitystasoja, joita alati muuttuvassa nykymaailmassa suunnistaminen edellyttää. 

Mitä ajatuksia tai tunteita tämä tieto herättää sinussa?

Jotkut havaitsevat, että selvitäkseen seuraavalle etapille elämässään, itseään kannattaa edes yrittää kehittää – vaikka ei oikein edes tietäisi, mistä lähtisi liikkeelle. Omia haasteitaan on vaikea tunnistaa, jos lähipiiri silittää myötäkarvaan ja ongelmia on vain “vääränlaisten ihmisten kanssa”. Kehittäköön siis nuo “epäonnistuneet ihmiset” itseään, minulla ei ole moiseen tarvetta!

Onko keskeneräisyys epäonnistuneiden yksilöiden ongelma vai meillä kaikilla oleva voimavara?

Moni meistä saattoi ohittaa edellämainitun Helsingin Sanomien lehtijutun olankohautuksella: “ei kiinnosta, ei koske minua”. On helppoa uskoa olevansa fiksumpi ja filmaattisempi kuin se enemmistö niillä “alemmilla portailla”. Tämäkin ajattelumalli kuuluu kehityskaaren vaiheisiin.

Tämä kehittymistä rajoittava uskomus voi olla osittain tarpeellinen: omissa nahoissaan saattaa voida hetkellisesti mukavammin, jos ei koe olevansa mitenkään vaillinainen tai epäkypsä. Eikä se ole oma vika, jos omena ei ole kauas puusta pudonnut tai omat voimat ovat jo kortilla ilman turhanpäiväisiltä tuntuvia itsensä kehittämiskurssejakin.

Jos realiteetit kuitenkin ravistelevat arkea ja stressi puskee päälle liikaa, voi olla hyvä pysähtyä miettimään, kannattaisiko hyvinvointiaan edes yrittää kohentaa?

 Ehkä jopa niiden turhanpäiväisiltä tuntuvien itsensä kehittämiskurssien avulla?

Jos oloaan ei halua vain yrittää parantaa, vaan ihan oikeasti edistää pysyvämmällä tavalla, niin mistä löytäisi ne konkreettiset keinot? Monet puhuvat itsensä kehittämisen tärkeydestä, mutta mistä voi lähteä liikkeelle, jos ylipäänsä koko itsensäkehittämisen tarkoitus, tavoite ja keinot on vielä hämärän peitossa?

Miten siis parantaa hyvinvointiaan itsensä kehittämisen avulla?

Kannattaisiko kirjautua jollekin kurssille ihan vain katsoakseen, mistä voisi olla kysymys? Kursseja on joka lähtöön ja teemaan. Laajoja perustaitojen kehittämispaketteja ja spesifimpään haasteeseen räätälöityjä. Googlaa vaikkapa avainsanoilla “itsensä kehittäminen”, “coachaus”, “NLP”, “hypnoterapia”, “kognitiivinen terapia” tai “psykoterapia”.

Etukäteen ei tarvitse tässäkään lajissa tietää, mistä lähteä liikkeelle. Etsi ja kokeile, niin löydät itsellesi sopivan kouluttajan ja opintoryhmän. Samastakin teemasta ja samankaltaisia työkaluja käyttävät monet eri brändien alle rakennettuina paketteina. Aloita jostain ja kokeile sen jälkeen jotain toista, vaikka ensimmäisestäkin pitäisit paljon. Jokaisella alan toimijalla on useimmiten paljon annettavaa varsinkin sille, joka on vasta-alkaja tässä harrastuksessa.

Itsensä kehittämisen polulla antoisinta on huomata olevansa niin monin tavoin keskeneräinen. Mitä useammassa asiassa huomaa saavansa taas uusia oivalluksia, sitä selkeämmin saa huomata kehityspotentiaalinsa sfäärit!

Miten paljon on mahdollista sinullekin vielä tämän elämäsi aikana?

Miten parantaa hyvinvointiaan itsensä kehittämisen avulla, jos ei usko siitä olevan konkreettista apua?

On vaikeaa tietää miten jokin asia voisi auttaa itseä, jos sitä ei ole kunnolla kokeillut. Itsensä kehittämisestä on konkreettista apua vain, jos sitä kokeilee konkreettisesti ja kertakikkoja pidempään.

Helsingin Sanomissa (alla linkki artikkeliin) siteeratun Harvardin yliopiston emeritusprofessori Robert Keganin mukaan “Kaikki iältään aikuiset ihmiset eivät kuitenkaan ole sillä kehitystasolla, jota yhteiskunnassa vaivatta suunnistaminen edellyttää”. 

Ihmisen kehitysvaiheiden viiden eri tason osalta Kegan korostaa, että kehitystasolta toiselle siirtymisessä on kyse enemmän ihmisen asenteen ja asioihin suhtautumisen muuttumisesta kuin ihmisen tiedon määrän kasvusta. Itsensä kehittämiskursseilla käydäänkin yleensä läpi arvoja, uskomuksia, näkökulmia ja asenteita. Eikä pelkästään todeta menneitä mielipiteitä ja murehdita mahdottomuuksia, vaan muutetaan niitä tämän hetken ja tulevaisuuden mahdollisuuksiksi ja voimavaroiksi.

Voi kuulostaa sanahelinältä – ennen kuin kokeilee! Kun kokeilet konkreettisesti, oivallat sinun elämäsi kannalta konkreettiset hyödyt.

 

Kuka ratkaisisi sukurasitteesi sinun puolestasi?

Vuosikymmenien ajan aikuisten aivojen kehittymisestä ei tiedetty paljoakaan, sillä kehityspsykologit keskittyivät lapsen kehityksen tutkimiseen. Lukuisia kehityspsykologian teorioita syntyi koko 1900-luvun ajan. 

Toisissa tutkimuksissa painotettiin perinnöllisyyden merkitystä, toisissa ympäristötekijöiden vaikutusta. Vuosien saatossa kehityspsykologit ovat kiistelleet keskenään, kumman merkitys on minkäkin ominaisuuden tai ongelman osalta suurempi. 

Nykyisin sentään tunnustetaan sekä geenien että ympäristövaikutteiden tärkeys ja niiden keskinäinen vuorovaikutus.

Yhä useammat neuropsykologit julkaisevat tutkimuksia, jotka osoittavat eri tavoin yksilön oman aktiivisuuden merkityksen aivojen ja sitä kautta kognitiivisten toimintojen tai käyttäytymisen kehitykseen. Tiede kertoo meistä monen lähestulkoon taantuvan ennen kuin edes dementiavaihe on päällä, jos emme aktivoi aivojamme.

Miksi näin tapahtuu? 

Aivot optimoivat itseään karsimalla käyttämättömiksi jääneitä reitityksiä ja samalla vahvistavat huonoja reittejä, jos yksilö on niihin jumiutunut uppiniskaisuudessan. 

Yksi itsensä kehittämisen tärkeimpiä oivalluksia onkin se, että edes omaa uppiniskaisuuttaan ei tarvitse totella. Kaikki ajatuksemme eivät ole hyviä eivätkä edes hyvää tarkoittavia. Sisäisen kriitikkonsa saa kasvattaa kannustavammaksi.

Ikääntyminen ei ole kehityksen tae, mutta ei myöskään taantumisen syy

Aivojen plastisuuden ansiosta voimme itse vaikuttaa aivokuntoomme merkittävästi, ja sitä kautta tehdä parempia päätöksiä elämämme suunnasta ja annista.

Millaisia rutiineja sinulla on oman aivokuntosi varmistamiseksi tai kehittämiseksi? Miten sinä voisit lähteä liikkeelle itsesi kehittämisen polullasi, vaikka kukaan sukulaisesi tai muu läheisesi ei olisi sitä kokeillut?

Kuinka paljon sinun sukurasitteeksi nimeämässä haasteessasi on aidosti geneettistä alttiutta ja mikä on ehkäpä vain sukupolvien ketjussa kulkenutta ja ympäristön aiheuttamaa? 

Voisitko sinä jättää siirtämättä sukurasitteesi jälkipolvillesi?

Peter Pan ja muut ikuiset lapset

Aivojen ja sitä myöten käyttäytymisen ja asenteiden kehittymättömyydessä ei ole kyse vain henkilöistä, joiden henkinen kapasiteetti on rajoittunut esimerkiksi perinnöllisistä tai muista kehitysbiologisista syistä. Kyse ei ole myöskään pelkästään niistä peterpaneista, jotka helposti leimaamme ikuisiksi lapsiksi. 

Itse asiassa leikkimielinen luovuus pitää aivot virkeinä ja kokeilunhaluisuus innostaa ratkaisujen löytämiseen stressitilanteissakin. 

Mutta miten käy parisuhteen, jos puoliso tuntuu oikeasti keskeneräiseltä kakaralta vielä kymmenien vuosien jälkeenkin?

Esimerkkinä Helsingin Sanomissa (linkki alla) Kegan käytti parisuhteen elinkaarta. Kolmannen tason nuorina toisensa tavanneet puolisot kokevat läheisyyttä samankaltaisten uskomustensa ja arvojensa kautta, kun taas neljännelle tasolle etenevät yksilöt hyväksyvät toisensa riippumatta toisen erilaisista ajatuksista.

Neljännellä tasolla ihminen ei anna ulkoa tulevien vaikutteiden määritellä itseään, vaan määrittelee suhteensa niihin itse. Hän tiedostaa omaavansa erilaisia arvoja ja uskomuksia, eikä tunne vain koostuvansa niistä, olevansa yhtä kuin arvonsa ja ajatuksensa. 

Jos puolisot ovat kehittyneet suotuisasti neljännelle tasolle, he tuntevat läheisyyttä, vaikka näkevätkin toisensa itsenäisinä olentoina.

Mistä tietää, mitä kannattaa kehittää itsessään tai parisuhteessaan?

Keganin kehitysmallin viidennellä tasolla oleva ihminen ei vangitse itseään tiettyyn malliin tai näkökulmaan, vaan ymmärtää olevansa yksittäistä rooliaan enemmän. Ihmisen minäkuvastakin tulee objekti, jota voi itse arvioida ulkopuolelta. Itsensä kehittäminen harjoittaa tähänkin.

Useimmissa parisuhteissa on aallonpohjia, mutta myös huippuhetkiä. Entä jos parisuhde mataa vuodesta toiseen ja syvemmissä vesissä rämpivä puoliso tuntuu vetävän itseäkin uppeluksiin? Miten itseään kehittämällä voi toisaalta tukea kumppaniaan hänen kasvun polullaan, ja toisaalta oppia huolehtimaan itse omista rajoistaan?

Mistä voi tunnistaa, jos oma lapsuudesta asti tuttu hyve – kiltteys – on korostunut liikaa ja sitä myöten stressi on joko kylmettänyt kilteimmänkin ihmisen kivikovaksi marttyyriksi tai uuvuttanut uurastukseen?

Entä miten eropäätöksen uskaltaa tehdä, jos tuntee minäkuvansa olevan rakennettu ulkopuolisten normien ja ‘ero on epäonnistuminen’-tabun varaan?

Miten suhtautua arvostavasti ex-puolisoonsa, jonka arvomaailma tai tavat ovat niin kovin erilaiset?

Lue näistä parisuhteen parantamiseen ja erinomaiseen eroon liittyvistä teemoista kirjasta Rakkauden (r)evoluutio – Parempi parisuhde vai erinomainen ero?

Taantuminen vs Itsensä kehittäminen

Miltei jokainen meistä uskoo olevansa korkeammalla tasolla kuin oikeasti on. Mitä sitä siis itseään kehittämään varsinkin, kun kiirettä on muutenkin ja stressi painaa!

Haasteitaan on vaikea tunnistaa ennen kuin ne kasvavat tarpeeksi suuriksi ja ilmenevät ehkä jo fyysisinäkin stressioireina. Lue esimerkiksi tämä Rakkauden (r)evoluution artikkeli monenlaisista syistä, miksi etätyö kotona stressaa: Valitusbongarin 50 syytä, miksi etätyö kotona ärsyttää.

Entä jos haasteitaan voisi tunnistaa jo aikaisemmassa vaiheessa kuin vasta tosikriisin kynnyksellä?

Miten omia kehityskohteitaan voisi tutkailla positiivisen kannustavassa hengessä, näkökulmiaan tietoisesti käännellen ja kuulostellen?

Omien arvojen ja uskomusten tutkailu on palkitsevaa, vaikka kaikki löydökset eivät hivelisi itsetuntoa. Kun tuntee itsensä ja huomaa ne hyvätkin puolensa, itsensä on helpompi hyväksyä myös pikkuisen puuttellisempana. ‘Keskeneräisyys’ on ajan henki – läpi elämän. Jos emme enää voisi kehittyä, mistä saisimme onnistumisen iloa arkeemme tai boostia uusiin unelmiinkaan?

Seura tekee kaltaisekseen, vaikka uskottelemme itsellemme toisin

Ratkaisevaa hyvinvoinnin kannalta ei ole pelkästään se, millaista ruokaa syö tai urheileeko. Erittäin olennaista on kaikki se, millä ravitsee aivojaan – ajatuksiaan, asenteitaan ja tunteitaan.

Keganin mukaan ihmisen kehitystä tukee ympäristö, jossa heidän sen hetkistä ajatteluaan arvostetaan, mutta lisäksi kannustetaan tutkimaan itseään avoimin mielin. Millainen sinun ympäristösi on?

Hyväksyykö esimerkiksi puolisosi tai muut lähimmät ihmisesi sinut sellaisena kuin olet, vaikka et olisi heidän kanssaan samaa mieltä tai et toteuttaisi heidän toiveitaan ja odotuksiaan? Kannustavatko lähimmäisesi sinua kehittymään omaan suuntaasi vai pikemminkin siihen muottiin, johon he ovat istuttaneet sinut? Pohdi asiaa rauhassa ja ketään lähimmäistäsi tuomitsematta.

Keganin kehitysmalli on vain yksi monista, mutta eri malleilla on usein yhteistä se, että ylimpään potentiaaliinsa pääsee vain harva. Tärkeintä ei ole kuitenkaan jonkin teoreettisen porrastason tai päämäärän saavuttaminen, vaan suunta ja matkanteko. Itseä kutsuva suunta löytyy joskus kannustavien kanssakulkijoiden sparraamana ja matka taittuu leppoisammin hyvässä seurassa.

Millaista ravintoa sinä tarjoilet aivoillesi aamuisin, päiväaktiviteettiesi aikaan tai illanistujaisissa?

Millaiseksi haluat lähipiirisi muokkaavan sinua silloinkin, kun he eivät sitä tarkoituksella tekisi tai et itse heidän vaikutustaan tiedostaisi?

Jo vanha kansa varoitti lapsiaan, että seura tekee kaltaisekseen. Nyt tiedetään, että näin on läpi elämän.

Moraali ja itsensä kehittäminen

Nuorena maailma on mustavalkoinen. Se kuuluu ikäänkuin ‘taudin’ kuvaan. Mustavalkoista fanaattisuutta näkyy aikuistenkin toiminnassa somessa, netissä ja livenä. Aikuiset kuitenkin piilottavat mustavalkoisuutensa tai epäeettisyytensä ‘realismin’ ja ‘kaikilla on oikeus mielipiteisiinsä’-teorian taakse. On eri asia toimia eettisesti ja moraalisesti oikein, kuin naamioida oikeasti ikävä toiminta sääntöjen avulla näennäismoraaliseksi.

Toisenkin tunnetun teorian, Kohlbergin kuusiportaisen moraalikehityspolun, mukaan suurin osa aikuisista jää niin ikään melkoisen alhaiselle tasolle. Moraalittoman käytöksen tai kaksinaismoralismin moni saattaakin havaita ympäristössään, mutta ei ehkä siinä määrin kuin yllättävä tutkimustulos paljastaa.

Omalla kohdallamme haluamme uskoa olevamme hyviä tai ainakin hyvää tarkoittavia, vaikka emme kohtelisi kauniisti edes itseämme. Kun sisäinen kriitikkomme ruoskii meitä, meidän on vaikea olla lempeitä toisiakaan kohtaan.

Prosentuaalisesti vain melkoisen pieni osa aikuisista yltää Kohlbergin määrittelemän moraalikehityskaaren ylimmälle tasolle. Alhainen moraali ei siis ole vain omassa elämässään painivien kriminaalien ja psykopaattien ominaisuus.

Lue pettämisen kehityskaaren tasoista tästä Rakkauden (r)evoluution artikkelista: Pettäminen parisuhteessa: Millä kehityskaaren tasolla parisuhteesi on?

Liian kiltti tyttö ja jees-mies: Miten suojella itseä?

Sääntö-Suomessakaan ei kaikesta sääntöjä laadita ja hyvä niin. Kun sääntöjä ei ole kirjoitettu esimerkiksi siitä, miten exäänsä tai exän nyxää pitäisi kohdella elekielen ja piiloviestien maailmassa, jokaisen aikuisen toivoisi käyttäytyvän moraalisesti ja eettisesti kaikkia kanssaihmisiä arvostavalla tavalla. 

Valitettavan monen aikuisikään ehtineen työelämässäkin menestyneen ihmisen henkilökohtaisen elämän pyrkimykset pohjautuvat kuitenkin enemmän pelkoon oman reviirin menettämisestä kuin aitoon rakkauteen. 

Joissain mielenkiintoisissa tutkimustuloksissa onkin todettu materialistisilla mittapuilla menestyvien ihmisten keskuudesta löytyvän keskimääräistä enemmän psykopaattipiirteisiä yksilöitä. Nämä tyypit antavat itsestään briljantin ensivaikutelman, mutta kohtelevat ajan saatossa muita ihmisiä kylmästi kaltoin.

Ihminen voi siis menestyä jollain mittaristolla tarkasteltuna, vaikka moraaliselta tai henkiseltä kehitystasoltaan olisikin jäänyt raakileeksi joko perinnöllisten taipumustensa tai kokemansa kaltoinkohtelun vuoksi. Psykopaatitkaan harvoin ovat syntyessään kylmäkiskoisia, vaan kotiolot, koulukiusaaminen tai muu henkinen väkivalta ovat voineet muokata heistä myötätunnottomia oman edun tavoittelijoita.

Keganinkin kehitysmallissa alimmille tasoille jäävät ovat kiinnostuneista vain omasta navastaan, ja kuuntelevat muiden näkemyksiä korkeintaan siltä kantilta, että he voisivat itse hyötyä niistä tarpeen tullen. Onneksi psykopaatteja ja narsisteja on vähemmän kuin kansan käyttämä kieli esimerkiksi ex-puolisoistaan tai pomoistaan antaisi ymmärtää, mutta omien rajojen asettaminen on tärkeää meille kaikille, vaikka lähipiirimme muodostuisikin lempeämmistä lajitovereistamme.

Jos sinun puolisosi tuntuu tuijottavan vain omaa napaansa ja kenties parisuhteenne ulkopuolistenkin osalta samaa seutua, lue teemasta lisää tästä Rakkauden (r)evoluution artikkelista: Pettäminen parisuhteessa: Millä kehityskaaren tasolla parisuhteesi on?

Jämäkkyys ja joustavuus

Muiden kynnysmatoksi ei kannata eikä tarvitse jäädä. Edes fiksua ja kivaa kumppaniaan ei tarvitse seurata sumeilematta ja toteuttaa hänen tavoitteitaan, jos ne eivät itseä kutsu.

Keganin kannustamana voi olla hyvä välillä tarkastella omia rajojaan:

  • Mikä on minulle arvokasta ja tärkeää?
  • Mistä olen valmis joustamaan?
  • Miten kommunikoin rajoistani?
  • Mistä tunnistan, jos rajani vuotavat tai ovat kuin kivikova muuri jonkun tietyn ihmisen kanssa toimiessani?
  • Miten voin luoda rajani, ja pitää ne sekä jämäkkinä että joustavina?

Tähän teemaan löydät konkreettisia harjoituksia Rakkauden (r)evoluutio -kirjasta.

Miten parantaa hyvinvointiaan itsensä kehittämisen avulla? Aloita mielenkiintoisella lisälukemisella!

Tässä blogipostauksissa käsiteltyjä aiheita pohditaan monelta kantilta myös Rakkauden (r)evoluution parisuhteita ja erotilanteita käsittelevässä kirjassa, johon voit tutustua täällä.

Kirjassa käsitellään myös tässä artikkelissa mainittua rajojen asettamista ja liiallista kiltteyttä, esimerkiksi kysymystä: miten tunnistaa, jos itsestä on muovautunut varsinainen jees-mies tai nainen, jonka oma tahto ja suunta ovat hukassa? Miten kiltteyden kohokohdan oppisi oivaltamaan olevan “kyllä kulta”-nöyristelyn sijaan nimenomaan se, että osaa sanoa kauniisti ja kohteliaasti tarvittaessa myös ”kiitos, ei kiitos”? Kiltteys on upea hyve, ja siksi se on ansainnut kirjassa oman lukunsakin: Kilttimiehet ja pirttihirmut, jännämiehet ja kiltit tytöt. Tutustu Rakkauden (r)evoluutio-kirjaan täällä.

Itsensä kehittäminen on hauskaa ja innostavaa, kunhan ensin oivaltaa ryhtyä tutkimaan teemaa hieman syvemmältä. Yksi erinomainen keino parantaa hyvinvointiaan itsensä kehittämisen avulla on mielenkiintoiseen kirjallisuuteen tai tutkimuksiin tutustuminen.

Miten parantaa hyvinvointiaan itsensä kehittämisen avulla: tämän artikkelin lähteet

Tähän artikkeliin liittyvät tutkimukset ja muut artikkelit löydät täältä:

Rakkauden (r)evoluutio -blogi: Pettäminen parisuhteessa: Millä kehityskaaren tasolla parisuhteesi on?

Helsingin Sanomat, 1.6.2020: Aikuisillakin on eri kehitystasoja – ja teorian mukaan suurin osa meistä ole tarpeeksi kypsä moderniin elämään.

Robert Keganin haastattelu YouTube-videolla: Robert Kegan – The Evolution of the Self

Robert Keganin teoria tietoisuuden kehityksestä tiivistettynä yhdellä tavalla (ilmainen kooste): Kegan’s Theory of the Evolution of Consciousness

Kohlbergin moraalikehityksen kuusi tasoa: Leman, P., Bremner, A., Parke, R.D. & Gauvain, M. (2019). Developmental psychology (2nd edition). McGraw-Hill Education. Chapter 14, pp. 418–428.

Psykopaattien yleisyydestä yritysjohdossa: Hill, D. L. (2018) – Climbing the corporate ladder: Desired skills and successful psychopaths.

Kliininen hypnoterapeutti, NLP-valmentaja, Tietokirjailija Kati Niemi

Ajanvaraus

Coaching-, hypnoterapia- ja NLP-valmennus-ajanvaraus etänä ja kasvotusten tällä sivulla. Tervetuloa voimaantumaan! “Kiitos kaikesta tuestasi tämän vuoden aikana!🤗 Sinä koppasit minut turvaverkkoon, kun olin putoamassa; en

SAA VIIKOITTAISTA INSPIRAATIOTA

OTA YHTEYTTÄ!

UUSIMMAT

Laita hyvä kiertoon!

Mitä ajatuksia tämä artikkeli herätti sinussa?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lataa ilmainen e-kirja "Rakastan sinua, mutta..."

4 avaimen työkalupakki turhauttavan ‘Erota vai ei?’-ajatusvyyhdin selkiyttämiseen.