Syyllisyys erosta: Tietoinen surutyö

Tietoinen surutyö parantaa hyvinvointia voimakkaasti

Laita hyvä kiertoon!

Olisi helppoa tehdä äkkipikainen johtopäätös siitä, että hyvä elämä on vain positiivisen ajattelun pinnoittamaa ja ikävät tunteet tekevät elämästä ikävän. Positiivisen ajattelun ja tahdonvoiman kääntöpuolta pohdittiin tässä Rakkauden (r)evoluution blogikirjoituksessa: Liian positiivinen ajattelu ampuu inhimillisyyden yli. Tämänkertainen artikkeli liittyy osittain samaan asiaan. Tässä kirjoituksessa avaan sinulle syitä siihen, miksi tietoinen surutyö ja vaikeiden asioiden hyväksyminen osana rikasta elämää ja aidosti positiivista elämänasennetta on niin tärkeää.

Kipeillä tunteilla on erittäin tärkeä tarkoituksensa ja siksi niiden kuuntelu ja tunnustelu on ensiarvoista. Mitä siis on inhimilliseen, aidosti positiiviseen ajatteluun pohjautuva tietoinen surutyö? Entä miten tietoista surutyötä voi harjoitella sen kuuluisan pahan päivän varalle jo ennakkoon?

Ensiavuksi kannattaa ottaa käyttöön meiltä kaikilta jo löytyvä, luontainen rauhoittumiskeino, josta voit lukea tästä artikkelista: Miten hengitys parantaa hyvinvointia konkreettisesti?

Kivun pelko lisää kipua

Muutoksen pelko voi sattua yhtä paljon kuin jo koettu tuttu kipu. Tästä syystä turhan moni mieluummin jähmettyy paikoilleen yhä synkemmän mielensä tai kipakamman kumppaninsa piiskattavaksi kuin rohkenee ottaa riskin. Mitä suurempi stressi, sitä helpommin ihmismieli unohtaa riskin olevan yhtä lailla mahdollisuus aivan valtavan suureenkin voittoon. Kunnon jackpot ei kuitenkaan aina motivoi riittävästi, vaan moni odottaa tuskan kohoamista yhä korkeammalle kipukynnyksen yli. Kertauksena: kipu on voittoa suurempi motivaattori meille ihmisapinan kehittyneemmille versioille. Siksi kivun kokeminen ja käsittely tietoisesti voi olla jopa arvokkaampaa kuin positiivista tavoitetta kohti pyrkiminen.

Tunteiden hyväksyntä

Vaikka ikäviltä tuntuvien ajatusten ei kannata antaa vallata mieltämme pysyvästi, niiden on tärkeää antaa tulla käväisemään luonamme kylässä tarvittaessa. Se on jopa toivottavaa. Kipeät tunteet eivät nimittäin koputa otsalohkoomme turhanpäiten. Ne tulevat käymään luonamme, kun niillä on meille jotain tärkeää kerrottavaa. Ikävät tunteemme haluavat meidän välttävän sitä, mikä aiheuttaa tuon tunteen. Ikävän tunteen tarkoitus ei siis ole saada meitä välttämään tuota tunnetta itseään, vaan sen syvempää aiheuttajaa. Viestinviejää on turha kritisoida, vaikka sen tuoma viesti ikävältä tuntuisikin. Miten muutoin alitajuntamme voisi viestiä tietoisen mielemme kanssa kuin todellisten tunteiden voimin? Anna viestinviejän tulla käymään luonasi ja pysähdy kuulostelemaan sen sanomaa.

Mikä voi olla ikävältä tuntuvan tunteen hyvä tarkoitus?

Joskus ikävä tunne syntyy hyvästä ulkoisesta tai sisäisestä syystä. Näin voi ajatella esimerkiksi, kun joku suree läheisensä kuolemaa tai työpaikkansa menettämistä. Joskus ikävä tunne syntyy ilman järkevää syytä: pelkään epäonnistua työprojektissa, koska tunnen pelkoa työpaikkani menettämisestä. Vaikka tuo pelko ei olisi rationaalisella mielellämme järkeiltävissä ja pomokin vakuuttelisi työpaikan olevan turvassa “kaikkihan me teemme virheitä”-kannustuksellaan, niin tuntemallamme pelolla on silti meille tärkeä viesti, jolle kannattaa herkistää korvansa.

Mikä voisi olla epäonnistumisen pelon syy ja hyvä tarkoitus?

Epäonnistuminen ei ole vaihtoehto, niinkö?

 

Epäonnistuminen ei ole vaihtoehto, niinkö?

Epäonnistumisen pelko saa meidät yrittämään parhaamme niin työprojekteissa kuin parisuhdeprojekteissa. Jos emme yrittäisi niin kovasti, saattaisimme epäonnistua useammin ja se tuntuisi kovin ikävältä. Lue epäonnistumisen pelosta lisää tästä Rakkauden (r)evoluution artikkelista: Epäonnistuminen ei ole vaihtoehto, niinkö?

Kuinka kauan on yritettävä ja yritettävä yhä kovemmin ja kovemmin, ennen kuin voi antaa epämiellyttävän tunteen tulla luoksensa kylään? Kun epäonnistumista pelkää etukäteen, pelon tunne jähmettää yhä pahemmin paikoilleen tylsään työtehtävään tai parisuhteeseen ilman kipinää. Vastaa rehellisesti: Kumpi sattuu enemmän, hetkellinen pistävä tunne vai tasaisen tappava tylsyys? Huippuelämä ilman pohjakosketuksia voi tuntua tasaisen tappavalta kuin kuolleen aivokäyrä.

Tietoinen 2,5 tunnin surusessio voi tuoda iloa elämään enemmän kuin 2,5 tunnin positiivisuussessio

Vaikka positiivinen ajattelu luo positiivisia tunteita ja hyvinvointia kehoon, elämän alati vaihtuvien realiteettien keskellä kannattaa muistaa arvostaa myös negatiivisia tunteita osana ihmisen normaalia elämää. Jos sinun tai läheisesi fyysinen terveydentila on heikko, taloudellinen tilanne on vaikea eikä rakkauselämästäkään saa tasapainottavaa sisäistä voimaa, on aivan ymmärrettävää, että ajatteluaan voi olla vaikea pitää positiivisena. Onneksi tällöin ainoa tärkeä muistettava asia onkin, että aina ei tarvitse olla positiivinen.

Tietoinen surutyö

 

Tietoinen surutyö

Positiiviseen ajatteluun ei tarvitse pyrkiä pelkän pyrkimisen vuoksi eikä positiivisuudesta kannata vääntää väkisin hymyä naamalleen. Positiivisuuden voi antaa tulla, kun se on tullakseen. Hymyllä ei tarvitse peittää suruaan eikä puurtamisella kannata peitellä väsymystään. On aivan ookoo olla välillä ihan kanttuvei, maata sängyssään tai itkeä räkä poskella elämäntilannettaan. Jotta tuohon jamaan ei jäisi jumiin, pohjakosketuksiaan voi työstää monilla lempeännapakoilla tekniikoilla. Tietoinen surutyö on arvokasta.

Oma henkilökohtainen aikaennätykseni räkä poskella olohuoneen lattialla itkemisessä on suurin piirtein 2,5 tuntia. Se on ainakin tähänastisen elämäni ennätys – luonnollisestikaan en muista varhaislapsuuteni itkupotkuraivareiden kestoa. Oman muistikuvani mukaan olen yleensä kiukuistani selvinnyt suht nopeasti, joten 2,5 tunnin tietoinen surutyö on minun mittapuullani pitkä sessio. Se vasta olikin sellainen mentaaliharjoitus, että oksat pois! Muistelen tuota edelleen lämmöllä. Suremisen sessio kaikessa rankkuudessaan oli oikeasti antoisampi kuin moni muu pidempikin positiivisuussessio. Surukin on positiivista, kun sen ottaa vastaan ja kohtelee sitä tietoisesti hyväksyen.

Kestääkö tietoinen surutyö välttämättä kauan?

Tuo 2,5 tunnin surusessioni oli tietoinen mentaaliharjoitus näkökulmien laajentamisesta. Koska tuskani tuntui tuolloin isolta, näkökulmia oli hiottava tarpeeksi kauan. Kivulias hiominen kesti 2,5 tuntia, jonka jälkeen tuli toivottu helpotus. Mieli kirkastui. Positiiviset ajatukset ja lämpimät rakastavat tunteet pääsivät valloilleen, kun suru oli saanut aikansa estradilla ja suostui tekemään tilaa uudelle näytökselle.

Tietoisesti harjoitettu surumaratooni saattaa kokemattomamman korvissa (aivan ymmärrettävästikin!) kuulostaa hervottoman masokistin päivätyöltä ja sitä se ehkä olikin. Minulle surun käsittely tietoisesti hyväksyen on ensisijaisen tärkeä työkalu posiitivisen ajattelun työkalupakissani. Tietoinen surutyö tarkoittaa minulle muun muassa sitä, että annan kivun ja surun tulla, otan vastaan ja syleilen sitä, kunnes olen valmis päästämään irti. Suruaankaan ei jaksa halailla ikuisuuksiin, joten siksi surun syvempää kosketusta ei kannata pelätä. Sitä nopeammin surukin pääsee matkoihinsa, kun se saa tarvitsemansa ajan eikä sitä työnnetä koko ajan piiloon. Tekohymy tekee kipeämpää kuin aito itku.

Kirja: Parisuhde, Eroaminen, Avioero

Rakkauden (r)evoluutio -kirja

* Kuunnellaksesi äänikirjana tai lukeaksesi Rakkauden (r)evoluutio -kirjan jopa täysin ilmaiseksi hyödynnä kumppanuuslinkkejä tällä sivulla. Suhde on ”ihan ok”, mutta jotain puuttuu – kannattaako erota

Minulle ennätyspitkä surusessioni kesti tuon 2,5 tuntia, koska tuolloin käsittelemäni suruni oli suurin kokemani kipu elämäni aikana. Suru tuntui liian suurelta käsiteltäväksi, mutta juuri siksi se ansaitsi pitkän käsittelyajan. Intensiiviharjoituksenkin jälkeen sama sydänsuruni palasi vielä silloin tällöin luokseni muistuttamaan kokemastani kivusta, ja joka kerta otin suruni vastaan sen suuruisena kuin se halusi tulla. Joka kerta kyyneleet kuivuivat kevyemmin ja rakkauden tunne täytti sydämeni yhä helpommin. En häätänyt suruani tietoisuuteni ulkopuolelle, jolloin sekään ei vanginnut minua. Suuri surunihan oli vain kokemani rakkauteni kokoinen, joten miksi olisin halunnut pienentää suruani ennen kuin sen oli aika lähteä luonnollisesti? Omalle surun tunteelleen antautuminen on erittäin puhdistavaa ja voimaannuttavaa. Tietoinen surutyö on mielestäni kaikille tarpeellinen työkalu pienempienkin kipujen käsittelyyn aivan tavallisen arjen keskellä.

Keholliset näkökulmaharjoitukset

Tuossa 2,5 tunnin surutyösessiossani kävin keskustelua suruni aiheesta useiden eri henkilöiden kanssa oman mieleni sisällä. Kun itsensä saa vietyä hitaampien alfa- ja theta-aivoaaltojen alueelle rauhallisuuteen, rauhallisessa sisäänpäin kääntyneisyyden tilassa saa mahdollisuuden käsitellä tietoisen mielensä havaitsemaa ongelmaa alitajuntansa voimavaroja hyödyntäen. Usein tiedämme ongelmiimme vastaukset, vaikka emme vielä tiedostaisi niitä. Toisinaan työnnämme alitajuntamme ajoittain pintaan pulpauttamat vastaukset takaisin pinnan alle, koska asian myöntäminen sattuu liikaa. Rauhallisessa rentoutuneisuuden tilassa, jossa antaa itselleen tarpeeksi aikaa, on kipeidenkin vastausten kanssa keskustelu helpompaa. Koska emme aina itse tiedä oikeaa vastausta, tuossa meditatiivisessa tilassa saa kuulla myös muiden ihmisten neuvot ja vastaukset helpommin kuin arkiaktiivisilla beta-aivoaalloilla puurtaessaan.

Näkökulmaharjoituksia voi tehdä toki myös beta-aivoaaltojen tasolla. Ylipäänsä näkökulmaharjoituksia kannattaa tehdä usein ja eri tavoin, erilaisiin haasteisiin käytettynä ja eri aivoaaltojen alueilla, jotta huomaa itselleen kulloinkin hyödylliset keinot tietoiseen surutyöhön tai alitajunnan hyödyntämiseen tietoisen surutyön osana.

Tietoinen surutyö ja jatkuvan harjoittelun tärkeys

Mitä useammin on valmis menemään polvilleen, sitä nopeammin sieltä oppii nousemaan ylös. Sen vuoksi polvilleen tai ihan rähmälleenkään menoa ei kannata lainkaan jännittää, vaan ottaa sen jonkinasteisena seikkailuna: miltä tuon elämäntilanteen tosiasiat näyttävätkään lattianrajasta tarkasteltuna? Kun oma kehollinen asento ja paikka muuttuvat, näkökulma saa mahdollisuuden avartua kovinkin erilaiseksi, kunhan vaan ensin antaa kyynelten puhdistaa näkökenttää riittävän kauan.

Näkökulmaharjoituksia on monenlaisia sekä tekniikaltaan, kestoltaan että intensiteetiltään. Ammattitaitoisen valmentajan avustuksella pääset kokeilemaan monia keinoja, ja älä huoli: minäkään en kannustaisi sinua heittäytymään syvään päähän 2,5 tunnin räpiköintisessioon itseksesi ennen kuin sinulla on riittävän vahva itsetutkiskelukeinojen työkalupakki ja vahvat sisäiset voimavarat käytettävissäsi. Ja voihan olla, että sinulla ei edes ole tarvetta tuollaiseen 2,5 tunnin sessioon sittenkään, kun työkalupakkisi olisi valmis sellaiseen.

Tietoinen surutyö helpottuu harjoittelun myötä, ja sitä tukemaan kannattaa kehittää myös muita mielen- ja tunteiden käsittelymenetelmiä mahdollisimman laaja-alaisesti. Kun haluat minulta henkilökohtaisempaa vinkkiä ja apua omaan asiaasi liittyen, laita minulle viestiä vaikkapa täältä blogin kautta tai Instagramin (rakkaudenrevoluutio) tai Facebookin (Rakkauden revoluutio – Rakkauden evoluutio) yksityisviestien kautta. Mielelläni kuuntelen sinua. Voin auttaa sinua monipuolisen mielenhallintatyökalupakkisi rakentamisessa sen kokemukseni kautta, joka minulle on kertynyt näistä eri tekniikoista vuosien varrella niin työ- kuin kotielämässäkin.

Laita viestiä, niin katsotaan, mistä juuri sinä voisit lähteä liikkeelle ensimmäiseksi!

Kliininen hypnoterapeutti, NLP-valmentaja, Tietokirjailija Kati Niemi

Ajanvaraus

Coaching-, hypnoterapia- ja NLP-valmennus-ajanvaraus etänä ja kasvotusten tällä sivulla. Tervetuloa voimaantumaan! “Kiitos kaikesta tuestasi tämän vuoden aikana!🤗 Sinä koppasit minut turvaverkkoon, kun olin putoamassa; en

SAA VIIKOITTAISTA INSPIRAATIOTA

OTA YHTEYTTÄ!

UUSIMMAT

Laita hyvä kiertoon!

Mitä ajatuksia tämä artikkeli herätti sinussa?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lataa ilmainen e-kirja "Rakastan sinua, mutta..."

4 avaimen työkalupakki turhauttavan ‘Erota vai ei?’-ajatusvyyhdin selkiyttämiseen.