Väkivalta parisuhteessa: ”Minut on uhattu tappaa, jos jätän kumppanini.”

Väkivalta parisuhteessa: ”Minut on uhattu tappaa, jos jätän kumppanini.”

Minut on uhattu tappaa, jos jätän kumppanini. Tästä on jo kauan aikaa, ja olen tahtonut unohtaa sen. Vielä vuosikymmenienkin jälkeen olen joskus nähnyt unta tuosta suhteesta ja siitä, miten henkeni on ollut uhattuna. Herättyäni painajaiseeni olen jopa tärissyt, ja hetken on mennyt huomatessa, että olen täysin turvassa. Entinen on enää vain muisto ja unta, ei arkeani. Jopa tätä blogipostausta kirjoittaessani mietin, uskallanko tästä edes puhua. Mutta tänään heräsin aamulla aikaisin uuden rakkaan mieheni vierestä, ja luin saamani viestit. Minut oli haastettu. Tunsin, että nyt oli minun vuoroni nousta väkivaltaa vastaan myös omilla kasvoillani ja omalla nimelläni, historiaani häpeämättä ja peittelemättä. Väkivalta parisuhteessa on liian yleistä kaikkialla maailmassa, myös Suomessa. Tämä kirjoitukseni kertoo siitä.

Jätä tämä lukematta, jos myötähäpeät avoimuuttani ja ihmettelet, miten työelämässään monin ”miehistenkin” mittarein menestynyt talousjohtajanainen voi puhua parisuhdeväkivallasta. Kyllä voi. Ja pitää. Omien kokemusteni koettelemana koen jopa velvollisuudekseni puhua väkivallattomuuden puolesta, jotta kenenkään väkivaltaa kokevan tai toisaalta sitä harjoittaneen ei tarvitse enää pitää kiinni häpeästään ja sen myötä yltyvästä väkivallasta.

Parisuhdeväkivalta hävettää kansallisesti ja yksilötasolla joskus niin paljon, että se voi aiheuttaa sinussa jopa myötähäpeää. Se on ihan ymmärrettävää, vaikkakin toisaalta niin käsittämätöntä vielä nykypäivänä 2020-luvulla. Jos siis tunnet myötähäpeää jo tässä kohdin, niin pyydän, että tämän yksittäisen blogipostauksen sijaan luet sanomalehdistä ja nettiuutisportaaleista, mitä tapahtuu maailmalla. Kiitos.

RIP Pinar Gültekin. Väkivalta parisuhteessa -haaste vastaanotettu.

Tänään otin vastaan kansainvälisen haasteen parisuhdeväkivaltaa vastaan postaamalla Instagramissa tämän tekstin (tässä suomeksi käännettynä):

Minut on uhattu tappaa, jos jätän kumppanini. Peloistani huolimatta lähdin tuosta suhteesta ja myöhemmin menin naimisiin toisen miehen kanssa. Saatuamme kolme ihanaa poikaa, erosimme. Ex-puolisoni olisi tällöin voinut ”kunniamurhata” minut vain siksi millainen olen tai siksi, että haluan olla vapaa. Sinä puolestasi olisit tällöin nähnyt minun mustavalkoisen kuvani sanomalehdissä aivan kuten tällä hetkellä tapahtuu Turkissa. Siellä naiset heräävät joka aamu näkemään mustavalkoisia valokuvia muista naisista, jotka heidän puolisonsa ovat tarkoituksellisesti tappaneet ja selvinneet murhasta seuraamuksitta.

Turkki on juuri julkaissut jopa lieventävänsä lainsäädäntöään kansainvälisten sopimusten vastaisesti niin, että jatkossa miehet voivat yhä helpommin murhata naisia. Näitä naismurhia (femicide) tapahtuu kaikkialla maailmassa. Ne on lopetettava NYT pysyvästi.

Tämän vastaanottamani haasteen tarkoituksena on lopettaa naismurhat. Me kaikki tiedämme miesten ja naisten tasaveroisen lukumäärän sekä sukupuolten välisen tasapuolisuuden ja ajattelun vapauden tärkeyden – eikä pelkästään yksilöiden kannalta vaan myös yhteiskunnallisesta ja kansantaloudellisesta näkökulmasta. Jos sinä et vielä tiedä näistä paikallisista ja globaaleista vaikutuksista, ole hyvä ja lue lehtiartikkeleita tai katso sivistäviä videoita useammin.

Minä HAASTAN kaikki teidät nais- ja miespuoliset blogini ja kirjani Rakkauden (r)evoluutio lukijat. Kirjoitin kirjani ja tätä blogiani juuri sinulle. Juuri eroamisen päätöksentekoon liittyen – pysyvästi paremman parisuhteen tai sen toisen erinomaisen vaihtoehdon, eroamisen, puolesta. Minä henkilökohtaisesti todellakin seison jokaisen parisuhteessaan fyysistä tai henkistä uhkaa kokeneen vierellä ja puolesta.

Sinä, joka olet yhä elossa ja näit tämän tarkoituksellisesti provosoivan mustavalkoisen kuvani sosiaalisessa mediassa tai täällä blogissani etkä sanomalehdessä, nouse ylös nyt. On sinun vuorosi toimia parisuhdeväkivaltaa vastaan. Puhu väkivaltaisessa hiljaisuudessa vaikenevien puolesta.

RIP Pinar Gültekin, 27-vuotias opiskelija.

Väkivalta parisuhteessa hävettää, ja siksi se toimii. Miten väkivaltaisesta suhteesta voi irtautua? Jos itse harjoitat väkivaltaa, miten voit lopettaa sen?

Siinä oli Instagram-postaukseni, jota halusin jatkaa vielä täällä oman blogini puolella ennen kuin aloitan tavallisen torstain arkiaskareeni, ja annan viestikapulan Sinulle. Kiitos, kun tartuit siihen nyt. Torstai on toivoa täynnä. Kiitos.

Väkivalta parisuhteessa hävettää. Häpeä sitoo suhteeseen entistä kovemmin kiinni. Väkivalta parisuhteessa siis toimii, ja siksi sitä käytetään erityisesti pelkureiden toimesta. Aina nuo pelkurit eivät ole miehiä, vaan lähisuhdeväkivallan kokemisen häpeä sitoo suhteeseen kiinni paljon myös miehiä, joita heidän vaimonsa kohtelevat kaltoin. Surullista uhrin osalta, ja säälittävää siltä surkimukselta, joka kuvittelee saavansa rakkautta pakkoparisuhteen muodossa. Väkivaltaisesta parisuhteesta on mahdollista irtautua, kuten voit lukea Rakkauden (r)evoluutio -kirjan tositarinoistakin. Hae myös terapiatukea itsellesi, ja anna itsellesi mahdollisuus muutokseen ja parempaan loppuelämään juuri tästä hetkestä eteenpäin. Naisten Linja on suunnattu erityisesti naisille ja tytöille, jotka ovat kokeneet väkivaltaa.

Myös väkivallan harjoittaja pääsee irti huonosta tavastaan, jota ei ole vielä aikaisemmin pystynyt hallitsemaan ahdistuksensa, vihansa ja pelkonsa keskellä. Tunteet saavat olla vahvoja, ja ne ovat usein vahvoja varsinkin parisuhteessa, kun pelkää tulevansa puolisonsa hylkäämäksi ja kenties kokee menettävänsä kasvonsa eron edessä. Vaikka niin kovasti rakastaisi puolisoaan, sitä voi osoittaa muutoin kuin kovin keinoin. Rakkaus lisääntyy, kun sen antaa elää ja kulkea vapaasti. Vain vapaa rakkaus tulee luoksesi vapaaehtoisesti, koska vain vapaa ihminen voi aidosti rakastaa sinua. Me kaikki haluamme rakkautta, hyväksyntää ja kunnioitusta. Väkivalta saattaa näyttää keinolta saavuttaa nuo unelmamme.

Pakkoparisuhteeseen puolisonsa puristamalla ei kuitenkaan aiheuta kuin kipua toiselle ja myös itselle. Väkivalta satuttaa myös tekijäänsä. Kaikki fyysinen ja henkinen väkivalta parisuhteessa vain lisää parisuhteen pahoinvointia ja puolison pakoon pyristelyä. Jos takerrut menneiden tekojesi tuottamaan häpeäntunteeseesi, sinua on vaikeampi auttaa. Sinä tarvitset apua. Sinä ansaitset paremman tulevaisuuden myös itsellesi. Anna itsellesi mahdollisuus muutokseen. Katso linkit alla, esimerkiksi Miessakit ry:n Lyömättömän Linjan Miehen Linja.

Parisuhdeväkivalta loppuu, kun siitä irtautuu riskienkin uhalla.

Väkivalta parisuhteessa ei lopu paijaamalla sitä pimentoon, lakaisemalla rikokset maton alle, pyyhkimällä kyyneleet kukkapuskilla, joita väkivaltaa harjoittanut tuo ikäänkuin ostaakseen oikeuden väkivaltaan seuraavallakin kerralla. Väkivalta ei lopu, jos uhri ei lähde suhteesta riskienkin uhalla. Väkivalta ei myöskään lopu, jos väkivallan harjoittaja ei uskalla ottaa riskejä elämässään: myöntää virheensä, ottaa vastaan apua ja toivottaa tervetulleeksi ensimmäistä kertaa elämässään riski sekä oman tutun elämäntapansa muuttamisesta ja mahdollisesti puolisonsa lähdöstä vapaaehtoisesti uutta kohti. Riskit ovat olemassa, mutta vielä kivuliaampaa kitumista on elää suhteessa, jossa kokee tai käyttää väkivaltaa. Ehkei päivittäin tai viikottain, mutta kerran vuodessakin on yhden kerran liikaa. Sinä tiedät sen.

Kuten fyysinenkään väkivalta ei käynnisty heti ensitreffeillä, myöskään henkinen väkivalta ei ala täyslaidallisella törkeyksiä. Kuitenkin harmillisen usein kaikki, minkä itselleen sallii tapahtuvan tänään, tapahtuu todennäköisesti huomennakin ja vuoden päästä. Merkkejä saattaa olla vaikea havaita ennen kuin itsekin jo uskoo olevansa niiden aiheuttaja tai vähintäänkin ansaitsevansa kaiken huonon kohtelun puolisonsa taholta.

Ero on tärkeää tehdä kaikille nykyistä helpommaksi vaihtoehdoksi, jotta kukaan ei koe menettävänsä kasvojaan ja kunniaansa ihan tavanomaisen eron vuoksi.

Onneksi vanhoista kaavoistaan ja fiksautuneista ajatusmalleistaan on mahdollista irtautua, vaikka olisi kokenutkin kovia.

”Vuoroin hän uhkaili minua itsemurhallaan ja vuoroin sillä, että löytäisin itseni katuojasta, jos jättäisin hänet. Aiemmat retuuttamiset olin vielä erehtynyt antamaan anteeksi, mutta siinä vaiheessa, kun hän uhkasi jo henkeänikin, totesin, että minähän lähden, vaikka se henki sitten menisi! Tietysti jonkin aikaa eron jälkeen vielä pelkäsin häntä ja välillä kaipasinkin. Olihan meillä hyvätkin hetkemme. Mutta onneksi pidin pääni ja kiersin hänet kaukaa, kunnes löysin uuden turvallisen suhteen. Ymmärrän, miksi jotkut jäävät loukkuun väkivaltaiseen suhteeseen. Ero tuntui etukäteen vaikealta, mutta jälkikäteen katsottuna se oli lopulta yksinkertaista: sinä vaan kävelet pois sen yksittäisen ihmisen luota etkä enää palaa takaisin – selitti se tai teki mitä tahansa.”

Lainaus kirjasta Rakkauden (r)evoluutio – Parempi parisuhde vai erinomainen ero

Vaikka pahaa ei joka hetki olisikaan, sen pelkääminen voi tuntua yhtä pahalta. Suhteessa sinnittely sattuu, vaikka mustelmia ei iholla näkyisikään. Lisää tositarinoita sekä onnellisista että onnettomista parisuhteista ja eroista kirjassa Rakkauden (r)evoluutio – Parempi parisuhde vai erinomainen ero. Itsensäkehittämisen riskeistä ja hyödyistä lisää tässä blogissa kussakin kategoriassa, jotka löydät oikeasta yläkulmasta (desktop) tai tämän postauksen lopusta (mobile).

Hae apua lähisuhdeväkivaltaan, jos sinä koet väkivaltaa parisuhteessasi tai sinä itse olet väkivaltainen

Hae apua kotikaupunkisi tai poliisin nettisivuston kautta, ja esimerkiksi näistä paikoista: