Liian positiivinen ajattelu ampuu inhimillisyyden yli

Liian positiivinen ajattelu ampuu inhimillisyyden yli

Sairautta on kieltää itseltään tunteita, jotka vain kuolleilta puuttuvat. ”En mä mitään romahtamassa ole. Kyllä mä selviän! Miksi se tyyppi edes epäilee, ettenkö mä kestäisi tätä?” Tämäntyyppiset lauseet herättävät minut läheiseni hätään. Millaista tarinaa henkilö hokee ensisijaisesti itselleen, jos milloinkaan ei saisi romahtaa vaikka oikein kunnolla rähmälleen eikä epäonnistuminen ole edes vaihtoehto? Entä onko muiden tarjoama konkreettinen apu tai myötätunto uhka vai mahdollisuus? Milloin positiivinen ajattelu on tarpeen ja milloin se on pikemminkin haitallista? Mitä ylipäänsä on liian positiivinen ajattelu? Entä mihin se mahtava mielen voimamme ja tahdonvoimamme oikeasti kannattaa suunnata?

Tunteiden hyväksyntä

Ovatko positiivinen ajattelu ja tahdonvoima avain onneen?

Positiivinen ajattelu sekoitetaan helposti tahdonvoimaan: ”ajattele vain positiivisesti ja tahdo kovempaa, niin kyllä se siitä”. Tahdonvoimaa tarvitaan vasta, kun oma tunne kertoo, että ei oikeastaan halua sitä, mitä jostain syystä on pakko tahtoa tai on tottunut tahtomaan.

Tahdonvoima

Hetkittäin hyödynnettynä tahdonvoima on nimensä mukaisesti voima. Toisinaan tahdonvoima on tarpeellinen, jotta kuoppien yli jaksaa hypätä. Pysyvänä työkaluna sillä kuitenkin kaivaa itselleen vaan syvempää kuoppaa. ⁠Tässä suhteessa positiivinen ajattelu voi käyttäytyä toisinaan kuin tahdonvoima: suinpäin sovellettuna se kääntyy itseään vastaan.

Minä olen positiivisen ajattelun vankka puolestapuhuja. Välillä kuitenkin epäilen, onko omakaan positiivisen ajattelun viestini aina aivan onnistunut, jos minun arkipäiväinen iloisuuteni ja energisyyteni sekä voimakas ratkaisukeskeisyyteni nähdään vain positiivisen ajattelun seurauksena ja oletetaan, että minulla ei olisi suruja ja murheita tai en kokisi vaikeuksia yrittäessäni jotain uutta. Moni vanha kollegakin muistaa minusta ensimmäisenä kovaäänisen naurun tai sen, kuinka ”aina” vaan hymyilen ja olen innostunut ”kaikesta” olematta kuitenkaan tyhjäpää hepsankeikka, vaan tarvittaessa hyvinkin napakka ja määrätietoinen. Tavoitteita ei kuitenkaan saavuteta pelkkää positiivisuuspölyä vaikeiden asioiden päälle puhaltamalla, vaan joskus positiivisen elämänasenteen tärkeänä voimavarana on nimenomaan se, että oppii käsittelemään kipeitäkin asioita pelkäämättä ja kaatumatta kipujensa alle.

Epäonnistuminen ei ole vaihtoehto

Niin kauan kuin minä muistan, moni on kysellyt minulta keinoja, millä minä pysyn aina niin positiivisena ja innostuneena monista asioista elämässäni. Jotkut ovat uskoneet minun saavan energiani Duracellista ja toiset ovat veikkailleet minun napsivan ihmesieniä, joista hekin haluaisivat osansa. Mistä minä löydän draivia tehdä monia muutoksia ja opiskella uutta sekä työelämässä että vapaa-ajalla? Mitkä ovat minun keinoni nähdä ratkaisuja sysimustan surun tai tuskallisen harmaan epävarmuuden keskellä? Näistä asioista ajattelin kirjoittaa tänään, kun aihe nousi jälleen pintaan parissakin keskustelussa.

Positiivisen ajattelun nurja puoli

Ensialkuun totean, että on aivan mahtavaa, että yhä useammat ovat ymmärtäneet positiivisen ajattelun konkreettisen hyödyllisyyden hyvinvoinnillemme. Tätähän itsekin ”saarnaan” muunmuassa täällä Rakkauden (r)evoluution lukuisissa artikkeleissa vähintäänkin rivien väleissä. Mutta koska ajoittain hahmotan ”positiivisen ajattelun” kääntyvän jopa kirosanaksi, niin haluan tässä artikkelissa pureksia teemaa pintaa syvemmältä. Tässä kirjoituksessa kääntelen positiivista ajattelua tarkoituksellisesti sen nurjalle puolelle, koska juuri sieltä löytyy ne monen etsimät avaimet aidosti positiiviseen ajatteluun vaikeuksienkin keskellä.

Mitä on liian positiivinen ajattelu?
Mitä on liian positiivinen ajattelu?

Aloitan ihan perusjutusta: positiivinen ajattelu ei ole mikään kikkakolmonen, joka väännetään aivopoimujemme väliin kankeamaan mielestämme pois kaikki ikävä. Positiivisesta ajattelusta on kaikki positiivisuus kaukana, jos se kaikuu vain korusanoina mietelauseissa ja hashtageissä, tai kivikovana kannustimena puskea läpi harmaan kiven. Sen kuuluisan harmaankin kiven edessä saa romahtaa ja itkeä perhanan kovaa, jos niikseen on. Harmaan kiven läpi ei tarvitse puskea positiivisen ajattelun feikkifraaseilla. Sellaisen ärhäkän ”voimavalmentajan” kuuntelu voi olla jopa hitusen haitallista tasapainoisen, joustavan mielen hyvinvoinnille.

Sen sijaan valtoimenaan vyöryvien kyynelten voi toisinaan antaa putsata näkökentän niin, että hahmottaa sen harmaimmankin kiven olevan myös kierrettävissä alhaalta, ylhäältä ja sivuilta tai työnnettävissä syrjään. Lue esimerkiksi tästä Rakkauden (r)evoluution blogikirjoituksestani siitä, miten tietoinen 2,5 tunnin surusessio voi tuoda iloa elämään enemmän kuin 2,5 tunnin positiivisuussessio: Tietoinen surutyö parantaa hyvinvointia voimakkaasti

Suuntaa on järkevä muuttaa välillä eikä kaikista saavutetuista eduista tarvitse pitää kiinni edes unelmiensa tavoittelun kohdalla. Edes unelmaansa ei kannata hirttäytyä.

Milloin positiivinen ajattelu on epäinhimillistä?

Kaiken sinänsä ihan hyvän ja hyödyllisenkin positiivisuuspöhinän keskellä toivoisin ihmisten yhä muistavan, että me kaikki olemme runsaan rakkauden ja iloisten onnenkantamoisten keskellä kuitenkin aina ”vain” ihmisiä ja kaikki ei-toivottukin epäunelmaelämäkin on ”vain” elämää. Ja ihmisen elämäntarkoitus on ensisijaisesti elää. Moni etsii elämälleen merkitystä kuitenkin niin kovalla kiireellä ja paineella, että tuo ihmisen ensisijainen elämäntarkoitus alkaa ontua pahasti. Jos eläminen ajoittain sattuu ja viiltelee yhä uusia haavoja samoihin paikkoihin, niin pikalaastarointi positiivisuudella ei paranna sisältä kumpuavaa kipua. Toisinaan sisäistä positiivisuutta tärkeämpää on vaalia sisäistä surua. Ei märehtimisen mukavuuden vuoksi, vaan juurikin sen aidosti positiivisen, onnellisuutta lisäävän elämänasenteen mahdollistamiseksi.

Myös negatiiviset ja kriittiset ajatukset, ahdistus, masennus ja suru ovat täysin inhimillisiä normijuttuja. Toisinaan ne ovat jopa erittäin tarpeellisia juuri niissä hetkissä, kun nuo aallonpohjat tuntuvat kaikista pahimmilta. Ihmisen geeneihin on kirjoitettu, että kivun ja kepin karttaminen on meille ärhäkämpi motivaattori muutokseen kuin porkkanan tavoittelu. Esimerkiksi avioeroa moni hakee vasta siinä vihoviimeisessä vaiheessa, kun kipu on tarpeeksi kovaa, eikä vielä siinä vaiheessa, kun huomaa, että haluaa muunlaisen rakkaussuhteen kuin kyseisen kumppanin kanssa pystyy kuuna päivänä luomaan. Joskus siis voi olla erittäin hyvä huomata joutuneensa täysin rähmälleen lattian rajaan itkupotkuraivareissaan kiroilemaan – kunhan vaan herää tuohon kovaääniseen kiroiluunsa ja ymmärtää kirosanan olevan vakuutus muutoksen tarpeellisuudelle eikä vain siivoa suruaan syrjään positiivisuuden pikaputsauksella.

Jos kiukkunsa kieltää itseltäänkin, mistä voisi löytää parempaa draivia tehdä tarvittaessa isojakin elämänmuutoksia? Hyödynnä kipusi ja kriittisyytesi, ja ota niistä nimenomaan opiksesi ja itsesi boostaajaksi muutosta kohti. Jos estät itseäsi saamasta niitä oivalluksia, joita voit surun ja kivun keskellä saada, niin montako oivallusta aiot jättää hyödyntämättä?

Lue täältä lisää voimallisesta surun käsittelystä: Tietoinen surutyö parantaa hyvinvointia voimakkaasti

Mahtipontinen motivaatiopuhe tavoitteiden määrittelyssä ja saavuttamisessa voi mennä yli hilseen.

Yhtenä vinkkinä positiiviseen ajatteluun voin kertoa, miten minä toimin valmennusasiakkaideni kanssa.

Mitä sinun mielestäsi on liian positiivinen ajattelu? Kommentoi alla!
Mitä sinun mielestäsi on liian positiivinen ajattelu? Kommentoi alla!

Yksi perusoivallus on se, että positiiviseen elämänasenteeseen pyrkivän on ymmärrettävä se, että positiiviseen hyvinvointiin tarvitaan myös negatiivisia tunteita. Huippuja ei ole ilman pohjakosketuksia noiden huippujen välissä. Tunnetaidoilla luovitaan sitten noissa vuorovesissä aina parhaamme mukaan, ja yksi olennainen taito on oppia sukeltamaan hukkumatta syviin vesiin. Mitä syvemmälle opimme sukeltamaan ilman katastrofiajattelua, sitä vahvemmin kehittynyt hapenottokykymme auttaa meitä kipuamaan kohti yhä korkeampia tavoitteita ilman huippaamista. Voimavaroja on meillä jokaisella monenlaisia ja niiden vahvistamiseen löytyy lukuisia keinoja.

Voimavarojen vahvistaminen alkaa pikanopeasti ihan tosi simppelistä jutusta, josta voit lukea tästä artikkelista. Kun ahdistuksen keskellä muistat pysähtyä tuon taitosi kohdalle, olet jo alkanut vahvistaa itseäsi luonnollisesti sisältäpäin. Eikä ainuttakaan positiivista kannustuspuhetta ole vielä tarvittu. Kokeile, harjoittele, hyödynnä.

Miten aidosti positiiviset itsesuggestiot kannattaa rakentaa?

Yksi perusjuttu on myös se, että vaikka positiivisesti muotoillun tavoitteen asettaminen ja siihen kannustaminen ovat tärkeitä, yltiöpositiivisuus kääntyy itseään vastaan. Masentuneelle on haitallista hehkuttaa kuinka mahtavaa kaikki on, mutta jo peruspositiivinen henkilö saa taitavasti rakennetuista supersuggestioista lisävoimaa.

Suggestoterapian perusteesien mukaisesti positiivinen kannustuspuhe eli tavoitteisiin pohjautuvat suggestiot tulee rakentaa asteittain henkilön tämänhetkisestä tilanteesta ja kokemuskentästä käsin. Jos yrittää loikata liian monta askelporrasta kerralla, kompurointi on todennäköisempää kuin tasaisempi eteneminen tavoitetta kohti.

Tiedostamaton mieli tai alitajunta eivät vastaanota ihmisen perususkomusten vastaisia suggestioita edes alfa- ja theta-aivoaaltojen hypnoottisessa transsitilassa, joten suggestiot on rakennettava hienovaraisesti oivalluttaen ja strategisesti askel askeleelta parempaa kohti nousten. ”Kaikki mulle nyt ja heti”-boostaus kääntyy itseään vastaan käännetyn vaikutuksen lain mukaisesti. Joskus itsensäkehittämisen tärkein työkalu on oppia kestämään niitä negatiivisiakin tunteita, sillä se opettaa kärsivällisyyttä ja malttia. Ne taas ovat taitoja, joilla suurimmatkin unelmasi etsivät tiensä käsiisi.

Toki valmentajia on monenlaisia ja jokaisella on omat työkalupakkinsa. Se on oikein hyvä, jotta jokainen henkilö löytää itselleen parhaan valmentajan, joka osaa keskustella rakentavasti juuri asiakkaan omasta teemasta. Omiin periaatteisiini kuuluu rakentaa valmennusasiakkaani kanssa ensin perusteet kuntoon, ja sitä syvempien vesien sukellusharjoittelua tehdään kevyimmistä haasteista alkaen.

Ensimmäisen positiivisen tavoitteen määrittely

Voimavarat ja tavoitteen asettaminen

Ensimmäiseksi tavoitteekseen ei välttämättä kannata valita sitä elämänsä suurinta ahdistusta aiheuttavan kipukohdan hoitoa, koska ehkäpä tuo suureksi paisunut ongelma on kannatellut henkilöä koko elämän. Voimavaroja kannattaa vahvistaa ennen kuin ottaa ainoan kävelykepin pois. Tästä syystä esimerkiksi painonhallintatavoitekin voi kääntyä simppeliä suklaansyöntikieltoa mielenkiintoisemmaksi, jos suklaan syönti on ollutkin vain se hädän keskellä nopeiten napattava kävelykeppi eikä alkuperäinen ongelman aiheuttaja.

Tavoitteen asettamisessa ja sen saavuttamiseen kannustamisessakin kannattaa siis olla varovainen positiivisen puheen osalta. Mieti, millaista positiivista ajattelua ja mahtipontista motivaatiopuhetta tavoitteiden saavuttamiseen kannattaa oikeasti viljellä. Kaikkia ongelmia ei kannata ratkaista per heti, vaan tavoitteiden ja ratkaisujen ajoitus on olennaisessa osassa hyvinvoinnin parantamisessa. Ja jos vain positiivinen ajattelu on sallittua eikä epäonnistuminen ole edes vaihtoehto, niin miten repsahdusten realismiin kannattaa suhtautua jo tavoitetta asetettaessa?

Epäonnistuminen ei ole vaihtoehto, niinkö?
Epäonnistuminen ei ole vaihtoehto, niinkö?

Tähän liittyen lue Rakkauden (r)evoluution artikkeli: Epäonnistuminen ei ole vaihtoehto, niinkö?

Myös geenit vaikuttavat positiiviseen ajatteluumme

Monissa tutkimuksissa on todettu, että ihmisen luonne ei ole vain kokoelma opittuja tapoja vaan monilta osin myös ihan geeneissä periytynyttä. Vaikka itse saatamme elää vuosikymmeniä kuvitellen tai ainakin toivoen, että me emme todellakaan ole kuten vanhempamme, niin usein viimeistään keski-iän saavuttaneena saatamme huomata yhtäläisyytemme sekä vanhempiemme että omien kullannuppujemme kanssa. Vaikka monet asiat opitaankin nimeomaan sosiaalisessa vuorovaikutuksessa lapsuudesta alkaen, niin osa ominaisuuksistamme ja taipumuksistamme on geeneihimme kirjoitettuja.

Onko siis ihme, että joillakin ihmisillä tietyt toimintamallit ovat helpompia kuin toisille? Kannattaako itseään siis syytellä siitä, että ehkä itse en osannut olla myöskään ihan just niin positiivinen kuin joku toinen, vaikka kaikkeni yritin? Tarvitseeko aina yrittää tehdä samoin kuin joku toinen, joka onnistui omassa tavoitteessaan? Voisiko samaankin tavoitteeseen päästä monia eri reittejä pitkin ja välillä jopa kokonaan pysähtyen? Missä kohdassa saa antaa periksi ja levätä hetken itsesyytöksiltään ennen kuin yrittää jälleen uudelleen jotain toista toimivaa keinoa?

Pysähtymisen tärkeydestä voit lukea esimerkiksi tästä artikkelista: Miten hengitys parantaa hyvinvointia konkreettisesti?

Miten saavuttaa positiivinen elämänasenne, vaikka negatiivinen ajattelu olisi nielty jo äidinmaidossa?

Minä itse arvelen saaneeni peruspositiivisen maailmankatsomuksen jo geeneissäni. Ainakin samankaltaista peruspositiivisuutta olen saanut nauttia perheessäni vanhemmiltani ja isosiskoltani, ja siitä olen kiitollinen. Ehkäpä juuri geenien tai osakseni saamani kasvatuksen myötä haasteiden kohtaaminen ja jopa innokas vastaanottaminen saattaa olla minulle helpompaa kuin jollekulle toiselle. Ja koska olen ollut taipuvainen vastaanottamaan haasteita innokkaasti monella kentällä, olen oppinut, että pahoistakin paikoista selviää. Kylmä vesi tuntuu kylmältä vain aikansa, ja syvään päähän sukellettuaankin tietää pääsevänsä pintaan pikkupinnistelyn jälkeen. Joustavan mielen aivojumppa antaa lisävoimavaroja, joiden myötä jälleen uudet haasteet kutsuvat jälleen lempeästi tulemaan luo uteliaalla mielellä.

Mutta minunkaan kohdalla pelkkä positiivinen ajattelu ei tuo tulosta, vaan se konkreettinen tekeminen niistä myös minulle ajoittain nousevista negatiivisista ajatuksistani, epävarmuudestani ja pahimmista peloistani huolimatta. Kognitiivisen käyttäytymisterapian tekniikoista voi jokainen saada hyviä keinoja työkalupakkiinsa niihin tilanteisiin, joissa pelkkä positiivinen puhe ei pistä pyöriä pyörimään oman tavoitteen suuntaan.

Ja edelleen se tärkein muistettava asia ennen kuin toimii: pysähdy ja hengitä. Sinun ei tarvitse tehdä minkäänlaisia päätöksiä juuri sillä hetkellä, kun sinusta tuntuu siltä. Tuo paniikkitunteesi on todennäköisesti vain paniikkitunne. Se ei ole lähtölaukaus toimintaan. Tunnetyöskentelyssä puhutaan usein tunteiden vastaanottamisesta. Tunteiden vastaanottaminen tarkoittaa tunteen tunnistamista, nimeämistä ja tervetulleeksi toivottamista. Se ei tarkoita sitä, että jokaisen tunneryöpsähdyksen ja sen myötä tulevien ajatusten mukaan on toimittava. Myös paniikkitunne menee ohi ja se pikaiseen pakkotoimintaan kannustava ajatus siinä samalla. Tee päätöksesi rauhallisuuden ja levollisuuden tilanteesta käsin.

Vaikka oma lähipiiri olisikin negatiivisuuteen, kriittisyyteen tai masennukseen taipuvainen (nekin osittain geneettisiä taipumuksia), se ei silti tarkoita sitä, etteikö itse voisi oppia lukemattomia keinoja, joilla voi parantaa hyvinvointiaan positiivisemman ajattelun keinoin. Vaikka omat vanhemmat ja sisarukset tai ystävät ja puoliso eivät olisi ravinneet sinua aidosti tukevalla, positiivisella kannustuksella, sinä voit aina kävellä omin jaloin sellaisen henkilön luo, joka haluaa auttaa sinua katsastelemaan maailmaa avarammin ja runsaammin. Sellainen henkilö voi löytyä uuden inspiroivan harrastuksen myötä tai muista porukoista.

Pelko positiivisen ajattelun esteenä

Tietoinen surutyö

Jos sinua arveluttavat tässä artikkelissa mainitsemani yltiöpositiivisen ajattelun nurjat puolet tai vaikkapa se tässä tietoista surutyötä käsittelevässä artikkelissa mainitsemani 2,5-tuntinen surusessioni, niin kokeile ainakin siirtää syrjään tuo epäluulosi uuden kokeilua kohtaan.

Muutos on helppo varsinkin, jos se on pieni. Jos taas muutos on iso, sen työstäminen voi kestää kauemmin. Vaikka mullistavan suurten, uusien ajattelumallien omaksuminen saattaakin tuntua välillä tuskaisen hitaalta ja työläältä, niin senkin voi ymmärtää kuuluvan jutun juoneen. Jos kaikki elämässä olisi helppoa ja saisimme jopa itseämme kehitettyä yhdessä silmänräpäyksessä vain sormiamme napsauttamalla, niin voisiko sitä edes kutsua itsensä kehittämiseksi? Kehityksellä kun on taipumus tapahtua juuri siellä iänikuiselta fraasilta kalskahtavan epämukavuusalueen puolella.

Uusien asioiden opettelu saa tuntua välillä kettumaisen raskaalta, ja juuri siinä on useimmiten se uuden oppimisen suola ja sokeri. Miten monipuolisia makuja sinä haluat maistaa omassa elämässäsi, kun kuljet aidosti positiivista uutta kohti? Jos pitäydyt vain pirteän positiivisissa elämyksissä, niin mistä tiedät, ettetkö voisi päästä entistäkin positiivisempiin sfääreihin nimenomaan suolaisempien syväsukellusten ansiosta?

Tai jos tunnet olevasi pintapositiivisuutesi kannustamana vahvan tahdonvoimasi kaivamassa kuopassa, niin milloin käytät tahdonvoimasi nimenomaan kuopasta ylös ja ulospäin kurkistamiseen hahmottaaksesi kaikki sinullakin olevat monenlaiset, värikkäät mahdollisuudet?⁠

Laita viestiä, kun haluat ottaa positiivisen ajattelun nurjatkin puolet tarkasteluun omien haasteidesi kohdalla. Kukaan muu kuin sinä itse ei voi ottaa oman elämäsi härkää sarvista. Minä toimin kuitenkin mielelläni sinun rinnallasi rodeovalmentajanasi. Ja tosiaan sen vahvimman härän selkään ei kannata hypätä pelkästä positiivisuudesta pinnistämällä, vaan hitaasti ja rauhallisesti sekä itseään että sitä kipakkaa härkääkin silittelemällä. Laita viestiä, kun sinulla on hetki aikaa lempeännapakkaan live- tai etävalmennukseen tavoitettasi kohti!

”Don’t be afraid of your path even when it might be a rocky road.”
-Kati Niemi-

LISÄLUKEMISTA ESIMERKIKSI SEURAAVISTA KIRJOITUKSISTA: